Rakkaimpani! ”Tulin kotiin onnellisesti. Tietysti, kun oli Heikki kyytissä. Tänään tapahtui minulle suuri suru, kun toinen etuhampaistani katkesi. En oikein ymmärrä, mitä teen. Lähetän luultavasti Ouluun, vaan se hammaslääkäri, joka nämä teki, ei ole kotona, täytyy pyytää Halosta korjaamaan. En voi lähettää heti, kun Pokelan täti haudataan ensi lauantaina, niin enhän voi olla sieltä pois, vaan täytyy mennä särkyneillä hampailla. Minua niin harmittaa, vaikka olihan se opetusta, ettei haukkaa kovaa leipää, kun ei ole omat hampaat. Niin kirjoitan joutavia ja sinua vaivaan näitä lukemaan.Me mennä julistamme taas aikalailla. Ei niitä heiniä tarvinnutkaan viedä toista kertaa. Tänään Janne oli pistänyt sinne kuokkamaalle tulen. Iisakki kertoi sen palaneen melko hyväksi, vaan tuuli oli kääntynyt, joten on pitänyt vahata sitä. Rukiille ei kumminkaan ole tapahtunut mitään. Lehmät ovat pysyneet terveenä. Ainoastaan yksi nilkuttaa, vaan se on niin vähäistä, ettei ole pelkoa. Tänään oli niin lämpöinen päivä, että Katrikin oli avojaloin. Voi, voi, kun saataisiin vähänkään kastetta. Paneudun nukkumaan. Katrin kanssa yhdessä pyydämme. Rakas taivaallinen Isä suojaa meidän isää, johon Katri lisää, että tois isän kotiin.
Torstaiaamu. On sateisen näköinen, saa nähdä saammeko sadetta. Olen nyt miettinyt pitääkö laittaa assesorskalle seppele, vaan ei se enää joudu, kun en ole aikaisemmin hommannut. Sanotaan saksalaisten olevan pitkin Pohjanlahtea laivastoineen, mitä kaikkea tulemme vielä näkemään, ei tiedä mikä on kohtalomme. Hammasasia minua vielä vaivaa. Tulisin sinne korjauttamaan, jos vain olisi pitempi aika kun kävit täällä. Ei ole vielä saatu sitä vuosikertomusta. Toivottavasti se pian tulee. Jumala kanssasi”