Rakkaimpani! Kello 4 tänä aamuna tulin eduskunnasta. Onneksi oli sunnuntai vastassa, että sai levähtää vähän pitempään. Kello 10 tuli luokseni eräs oululainen mies, joka oli Kallisen asian tähden liikkeellä. En pidä toivottomana hänen asemaansa, vaikka tietysti jää vankilaan, kun kerran niin raskaasti on tuomittu. Minulla oli kirje valmiina Annille, vaan uskon hänen saaneen suullisestikin tietoa asemastani.Pussinperässä olisi saanut sen viidennen saran, joka on suuritöinen, jättää ja kohdistaa kaikki voimat niihin toisiin 4 sarkaan. Ellei niitylle meno paina päälle, niin anna jatkaa niiden siellä ojausta ja kuokkuuta. Minusta tuntuu, että panen ne rukiiseen vaikka eivät tulisi aivan päähänkään, sillä ne ovat kivisiä ja savisia sieltä, joten suuria toiveita sadosta ei ole. Wai sai Toivokin äitinsä taudin. On omituista, miten asiat kiertää. Jos olisi meillä niin tuntisimme velvoitusta ja epäilemättä olisi apuakin saanut paremmin kun N:sta, johon se houkuteltiin. Ehkä huomaa taas itselleen tehneen huonosti, eikä meille. Ainakin tunnen vähemmän velvollisuutta joskin osanottoa. Wiime kesänä pestatessani hänet sanoin eihän vain tuo sinun yskä ole keuhkoissa tautina.
Paneta sähköjohdot. Kyselen lamppuja vaan nyt en voi saada tietoja. Myllykangas oli täällä vaan en tavannut ja lienee jo mennyt. Olen aivan yksin koko talossa, kun kaikki ovat maalla, en kuitenkaan kutsu sinua emännöimään, kun toivon pääseväni käymään kotona. Asema on niin sekava, että hallitus voi vaihtua tasavaltalaiseksi. Ja se tehtävä on niin vaikea, etten ymmärrä miten siitä selviytyy. Eroon pyrin kaikessa tapauksessa, vaan en tiedä miten tästä selviytyy, kun tuulet tuntuvat käyvän yhä vain kohti. Asemani on vakaa. Olen niitä harvoja, joka näkee vaikeudet ja sen tähden se hirvittää. Itse olen kuin kahlehdittu vanki, joka näkee vapauden, vaan ei pääse nauttimaan.”