Kirje 1918-7-14, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Niin kuin kerroin, oli Toivo heikko, kun tuli sieltä sotapalveluksesta torstaina 11 p. Ja nyt lauantaina 13 päivä hän kuoli isänsä sänkyyn. Kyllä se oli säikähdys meille. Hän kävi lääkärissä edellisenä päivänä ja se määräsi hänelle lääkettä 20 tippaa tarvittaessa. Nimittäin se kiusaava yskä, joka häntä vaivasi, saisi siltä vähän rauhaa. Vaan kun yöllä yskä vaivasi, sanoi hän ottaneensa sitä vähän enempi ja heikko mies ei kestänyt, vaan joudutti hänen lähtöään. Se oli Iisakille isku. Hän oli murtunut mies ja nyt on hänen pyyntönsä, että sinä koettaisit tulla Toivon haudalle. Hän on sen toimituksen tahtonut siirtää lauantaille 20 p, että jos sinä tulisit siinä junassa, joka on Ylivieskassa 5 aikaan aamulla. Tätä hän pyytää ja toivoo. – Eikö meidän pitäisi Toivolle laittaa jonkinmoinen seppele. Maanantaiaamuna Toivo pannaan arkkuun. Hänellä olikin valmis valkoinen arkku. Sitten viedään kirkon alle, että säilyisi siihen, kun tulet.Kallisesta olen taas kuullut, että hän olisi syyllinen suurestikin, sitä kertoi sisar Hanna, kun hän tuli Oulusta. Täällä oli äiti, Jenni ja Hanna käymässä, viime mainitut hampaita laitattamassa ja äiti katsomassa Eelin kuolinpaikkaa, eikä hän koskaan ennen ole nähnyt junaa ja kaupunkia. Joella kävi Junnu ja Iisakki katsomassa, miten menetellä sen niiton kanssa. He olivat epätietoisia, miten olisi tehtävä. Sanoin, että keskiviikkona vasta mennään, sillä kaksi miestä pitää olla turvepehkupaikalla kaksi päivää ja sähköpatsaita pitää myös ottaa lisää ja Iisakki yhden päivän hommaa Toivoa kirkon alle ja korjailee ja laittelee niittyvärkkejä kuntoon. Siinä aika menee, ettei mitenkään pääse ennen niitylle. Iisakki ei voi oikein syödäkään ja aina hän sanoo, miten suuri lohdutus, jos tulist kotiin, että saisi puhella kanssasi. Oletko sinä terveenä? Kallisen armonaika loppunee tiistaina 16 pv. Anni on siellä niin kauan. Menen nukkumaan, sillä pääni tuntuu vähän täydeltä. Hyvää yötä. Jumala Sinua siunatkoon. Lämpöinen tervehdys kaipaavalta omaltasi”
Maanantaiaamu. ”On niin kaunis ilma. Hiitolan Markku tuli meille ja Iivari Ketola niin pääsemme huomenaamulla niittyhommiin. Kyllä me aloitamme Joelta, sillä viime vuonna kun se jäi myöhään, niin niitä heiniä ei tahtonut syödä mikään. Kunpa nyt Iisakki toipuisi. Jos et pääse haudalle, niin kirjoita hänelle, sillä hänen joka toinen sana on kunpa isäntä tulisi. Wieno sanoi, ettei voi heittä lukemistansa, siis se on päätetty. Lähden viemään tämän postiin tuomaan mokon omaltasi”