Kirje 1918-7-16, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Uskon Kallisen tuomion lievenevän, vaan ei sinun tarvitse uskoa, että hän vallan syytön on, kun kerran tuomarit noin tuomitsevat. En tunne asiaa, mutta olen tuomareille puhunut hänen ominaisuuksistaan ja uskon tuomion muuttavan, vaan mahdoton on syyttömyys kokonaan. Olihan hän jo syksyllä kaatamassa yhteiskuntajärjestystä ja silloisen kapinan johtaja ja silloinkin oli jo kiväärit. Kaiken todennäköisyyden mukaan hänet on juuri johtajana tuomittu ja vaikea on meidän syrjäisinä arvostella eikö hän ole tuntenut koko suunnitelman vaikka ei ole sen suunnittelija eikä toteuttaja. Mutta hänessä on paljon hyvää, joten tuntuu mahdottomalta langetettu tuomio. Kirjoitin Annillekin, vaikkei hän näe veljesrakkaudessa osaavansa arvostella asiain kokonaisuuksia.Wai niin kävi Toivon, josta juuri tiedon sain. Olipa se surullista. Taina pakottaa sinun hankkimaan johtoa työhön, sillä ei hän jaksa tämän jälkeen toimia ja ajatella niin kuin Heikkilän isännän tulee. Toivotaan, että minä kumminkin pääsen kotiin ja minähän olen kyllä ruumiilliseen työhön nähden levähtänyt. En usko pääseväni 19 p:ksi, sillä minun tulisi lähteä perjantaiaamuna, silloin pääsen yhtä helposti torstai-iltana joten perjantai-iltana olisin kotona. Mutta minä suuresti epäilen tätä, joten ette saa tähän rakentaa mitään. Kuitenkin toivon lauantai-iltana olevani kotona ja eikö muutenkin olisi juhlallista sunnuntaina haudata. Tehkää kumminkin niin kuin I tahtoo ja minäkin toivon voivani perjantaina tulla. Annan torstai-iltana ehkä tästä tiedon. Sitokaa siellä seppele. En kerkeä täältä sitä toimittamaan. Ehkä olisi ollut parempi alkaa maantien takaa niittytyöt, vaan kun olette kerran joelle menneet niin tietysti jatkatte. Iisakki saisi järjestellä ja ajaa koneita ja Weikko sanansaattajana viedä määräyksiä, missä silmä näkee ohjattavaa. Niin mutta tämänhän ei käy muuta kuin minun istuissa pukilla. Pääasia on ettei hänen tarvitse rasittaa itseään. Muista myös itse, ettet kisko työtä rasittavasti, vaan johtaen asiain kulkua. Ei sinun tarvitse yhtään välittää muiden ajatuksista vaan kuljet ja johdat J:n turvana.
Kuninkaalliset lupaa kaikkea hyvää, kun vain kuningas tulee ja syyttävät meidän vievän asiat umpikujaan, johon ne kaikessa tapauksessa menevät. Se on synkkä käsitykseni. Suru ei lopu Suomesta. Tuntisin olevani onnellinen, kun pääsis eroon hallituksesta, sillä suuria vielä tapahtuu. Tuo Karjalan kysymys ym. ovat meille ylivoimaisia. Muutenkin tämä aisasta vetäminen tuntuu tukalalta. Ei suju silloin yhteistyö, jos on jotain peitettävää toisiltaan. Taas ei ole kuin sosialisti Paasivuori eduskunnassa. Eilen vangittiin kaksi, jotka ovat istuneet muutamia viikkoja ja nyt kävi ilmi, etteivät ole viattomia. Ja viattomuuttaan vakuuttaa Valpas-Hänninenkin, kuten tämän päivän HS:sta näet, vaikka on juuri hän 10 vuotta yllytystyötä harjoittanut Työmiehessä. Mutta nyt ovat he puhtaita, kun eivät ole ase kädessä olleet. Tiedät etten ole kostonhimoinen vaan järki täytyy olla mukana noita arvostellessa. Kai pian tavataan. Sydämelliset terveiset teille kaikille kaipaavalta Kyöstiltäsi”