Kirje 1918-7-4, Helsingissä
Rakkaimpani! Morsiameni!On 16 vuotta, kun painoin kihlasormuksen hentoon käteesi. Kenties vapisimme kumpanenkin – niin vakaasti otimme tuon aiotun askeleen, jota olemme kauan ja vakaasti harkinneet. Yllätys oli se monelle, sillä yleisö olisi pitänyt luonteeni mukaisempana, että kiinnittäisin rintaani loistavan värisen puutarhakukan, kun pienen kauniin metsäkukan. Mutta minä olinkin päättänyt kiinnittää kukkani sydämeen ei yksin rintaan, uskossa saada painua itse samaan paikkaan. Matka on ollut minulle toiveita parempi mitä silloin kaipasin hetkellä, jolloin on jo 16 vuoden kokemus selkämme takana. Woi, ettei ne toiveet, mitä kiinnitämme nyt lapsiin toisi meille pettymyksiä. Sitä pyydän ja rukoilen kihlajaispäiväni yksinäisyydessä. Anna meille Jumala ymmärrystä ja voimaa kasvattaa niin lapsiamme, että niistä olisi kunnia Sinulle, isänmaalle ja meille molemmille ja kotiseudulle. Suo heidän tulla kykeneväisemmiksi, viisaammiksi ja paremmiksi meitä, joille heidän kasvatuksen olet uskonut. Isänmaan raskaat huolet jyskävät päässäni. Woi, että ne lähtisi toimintaan puhtaina ja isänmaallisina. On niin paljon, paljon epäkohtia, joita pitäisi oikoa ja korjata rakkauden kädellä. Minä uskon pian tulevan ajan, jolloin Nivalassakin ymmärretään minun puheita, joissa ei viha ole kapinankaan jälkeen ylimmillään. Olin eilen vankileirejä katsomassa ja minun sydämeni kärsi, vaikka he ovat paljon rikkoneet. Olisin kesken kaiken ollut onnellinen, jos kihlajaispäiväksemme olisit tullut tänne. Tuntemus ei suinkaan olisi ollut 16 vuodessa jäähtynyt, vaan varmasti olisimme voineet tuntea, että kihlautuneitten tunteet voidaan onnen avulla sivuuttaa ja kohottaa korkeammalle.
Soini Kontio kirjoitti ja pyysi lainaa erään kartanon ostoa varten, Anna hänelle 2000 mk, niin minä lähetän täältä lisää. Ilmoita telefoonilla, että saavat noutaa. Toloselle lupasin joko takuuseen tai lainaan 1000 mk. Jos voit niin anna, vaan ellei niin sano minun ennättäneen luvata muualle, mutta olen valmis takaamaan yhtenä. Töistä olen kirjoittanut, joten ohjeita et kaipaa nyt, enkä kerkeäkään. Käytätä ihmisille muutamia hehtoja kauroja, joita panette sitten leipään, niin voit paremmin puolustaa ulospäin suurempaa leipäannosta, sillä sinun täytyy luopua tuosta alituisesta keittämisestä ja täten voit selittää mahdolliseksi, kun on säästetty eläimille luvattuja kauroja. Taloudellisesti olisi muun viljan käyttö sama vaan asiallisesti uskon tämän paremmaksi. Pane heti käytäntöön aluksi esim. 3 hehtoa, joista 1 Mehtälään. Sydämelliset kiitokset kuluneista vuosista ja samaa hellää yhteisymmärrystä pyydän edelleen. Parhain tervehdys Sulholtasi
Sunnuntaina menen ehkä ostamaan valtiolle hyvin suuren maatilan.”
Heinätöistä maksamme 5 mk päivältä. Uskon olevan ruuan ääreen tulijoita. Kylläpä sinulla mahtoi olla ikävä, kun Männistökin oli siellä. Hän on semmoinen hirmuinen kormu. Kyllä olisi ollut mukava, jos 4. p:ksi tulisit tänne. Nyt saat ruveta minua odottamaan, vaikka en ennen 20 p pääse. Taistelu hallitusmuodosta on kova. Senaatti aikoo erota. Uhkaavat monella tavalla, vaan emme vielä ole antaneet perään. Onko Yrjö Kallisesta kuulunut mitään? Eikö Anni ole saanut paikkaa? Sairautta on täällä kovasti. Pystyssä minä olen ollut vaan pää on raskaana, kun sataa ja paistaa ja saa vähän nukkua. Sydämelliset terveiset kaikille Kyöstiltäsi”
Suo siellä vetelä täällä. Lisäksi kärjistyy hallitusmuotokysymys ym. harmit, ettei taas senaattorin toimi tunnu miellyttävältä, jos se koskaan voi sitä olla. Älä anna näiden kiusata itseäsi, joskin puhkesi ilmoille vaikerrus, jota tulee minun kantaa yksin tekojeni tähden. Sinä nuhtelet katseellasi minua, että olen antanut maailman liiaksi ryöstää itseni. Niin oikeutettujahan olette tähän, sillä ensimmäinen oikeus on teillä minuun. Kumminkin niin kauan kuin virassani olen täytyy sitä koettaa hoitaa kykyni mukaan, vaikka lämpöisin paikka tunteella on teidän luonanne. Ottakaa vastaan sydämellisimmät terveiseni puolisolta ja isältä”