Kirje 1918-8-16, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Olemme olleet oikein rumia, kun emme ole kirjoittaneet. Takanevalla olimme eilen leikkaamassa sirpeillä ja koneella, vaan ei ole vielä tullut kaikki leikatuksi. Tänään luultavasti päästään sieltä kotisuolle koneen kanssa. Minäkin menen, sillä Iida on siellä sairaana. Sieltä tuotiin kolme tuntuvaa lehmää tänne poikimista varten, joten nekin tulee navettahoitoon ja kun ei ole karjakkoa, sekin tahtoo kiusata. Waan eihän meitä saa mikään kiusata masentavasti, sillä meillä on kaikki hyvin. Mylly on vielä pyörinyt, vaan nyt Eemeli tahdottu puimakoneen käyttäjäksi ja nyt hän tahtoisi tietää, annatko sinä työtä koko syksyksi vai meneekö hän puimakonetta käyttämään. Sitten Penssari Ransu kysyi saako hän niittää ne Mehtälän talojen välissä olevan vainion pyörtänöt, sitten kun kaura on leikattu?Kyllä olisi mukava, kun kävisit kotona ensi pyhän aikana. Sinun pitäisi koettaa saada kirnun gummirengas, sillä ei tahdo enää kerma pysyä kirnussa. Wieno ei tarvitse enää sitä millimetripaperia, sillä hänellä on jo kartta, vaan hän tahtoi toista mustetta kartan puhtaaksi piirustamisen vuoksi. On taas kiire väen mukana Mehtälään katsomaan, minkälaista se homma on. Koeta nyt tulla lauantaina kotiin. Tuntuisi niin mukavalta vaikka vain pistäytyisit. Poikasille tulee räätäli Nevala tekemään vaatteita tällä viikolla. Tule kotiin. Meillä on suursiivouskin parasta aikaa. Tervehtien omasi”
Täällä raivoaa se Espanjan kuume. Kivimäelläkin on kuusi sairasta yhtä aikaa. Jenni, Toini ja renki ja sitten niitä vuokralaisia. Kyllä minua pelottaa, jos minä tulen sairaaksi. Eihän Jumala sitä salline. Se on kamalan tarttuvaa, vaan ei täällä ole ketään kuollut siihen. Menen täksi päiväksi Joelle. Niin minusta tuntuu, että pitää olla aina väen mukana. Ei muuten tule mitään. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Antaisin lämpöisen mokon yksinäisyydessäsi omasi”