Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja kortista. Olin eilen niityllä. Sanon heti, johtoa puuttuu. Waikka olikin vähempi väkeä, niin ei Iisakki voi johtaa niin juoksevaa työtä kuin niittytyö on. Yhden kerran katosivat kaikki kantajat, Iisakki ei välitä. Minä menin, he olivat ladon päässä makaamassa jokainen. Sanoin tekö väsyitte ja kaikki nousivat pystyyn. Niin se on ettet sinä usko semmoiseksi. Vaan kyllä sittenkin menemme jotenkin, vaikka se onkin raskasta. Kaino on parempi. Olen puhutellut lääkäriä. Hän sanoi sen pian toipuvan. On vähän kiire joutua Mehtälään ja järjestellä tätä kotia. Lehmät täytyy panna Korpihaalle, sillä eilen olivat lehmät syöpäläisten ajamina hypänneet niin, etteivät paimenet mahtaneet mitään, vaikka oli siellä Wieno ja Kerttukin aina Junttilaan asti olivat menneet. Ruuttilan miehet eivät nyt ainakaan viikkoon tule, kun he nyt vasta aloittavat niittytyönsä.Anni ei mennyt H:kiin, kun ei pääse omaiset katsomaan. Veli kuuluu olevan sairas. Anni odottaa kuolemaa. Wienon syntymäpäivä niin kuin muistatkin. Lähetä Weikolle kello. Se olisi meille suuri ilo. Muista Moosesta! Kaihoisa tervehdys omaltasi”
Rakkaimpani! Niin kuin näet, on taas kotiimme määrätty jotain uutta. Olen hiukan väsynyt ajattelemaan mitään, sillä aina pitää ensin tottua ja sovittaa ja sitten vasta pystyy asiaan oikein käsiksi. Söderlund ei ole tullut vielä. Tolonen nouti minulta 1000 mk lainaa niin kuin olet luvannut ja myöhemmin hän aikoo pyytää 500 mk. En ole laskenut piisaako minulla raha väkeä tilittäessä vaan saanhan lainaa Olkkoselta. Lähden niitylle. Wäki on oikein reipasta. Säikähdin vain ensin, kun johdossa tuli niin suuri muutos. Niittäminen loppui tiistaiaamuna. Kaino on hyvin jo toipunut. Keltainen hän vielä on, vaan hänellä on oikein hyvä ruokahalu. Muistitkohan Davidsonin paketin. Kirjoita nyt Merenheimolle palkasta ja milloin hän tulee, että tiedämme vähän varustella. Lämpöinen tervehdys omiltasi”