Rakkaimpani! ”On elokuun 8 päivän aamu. 15 vuotta sitten saimme tänä aamuna nähdä esikoisemme. Rajaton oli pelkoni ja toivoni. Nyt on siitä vaiherikkaita vuosia vierinyt ja kirjoitin minä jo esikoisellemme asioita, joita ehkä sinun on syytä selvitellä hänelle lähemmin. Kiitos sinulle tuosta esikoisesta, seuraajasta ja kakkien näiden vuosien vaivoista ja ponnisteluista.Ikävällä olen odottanut kirjettä. Jäihän Kaino sairaaksi ja tärkeät työt kesken. Nyt on jo torstaiaamu eikä mitään ole kuulunut. Eilen ratkaistiin valtiomuotokysymys. Maalaisliittolaiset ajoivat sen yli vaalien äänestämällä kiireellisyyttä vastaan. Minun mielestä asia oli kiireellinen ja äänestin kiireellisyyden puolesta enemmistön kanssa, vaikka en hyväksy lakia. Asema on vakava. Olemme sodan kynnyksellä kenties, kun englantilaiset toimivat jo Suomen rajalla Venäjän Karjalassa. Woi Suomi raukkaa, mikä on edessämme. Jos saamme Karjalan niin silloin Suomi voi pysyä suurena ja itsenäisenä, ellei niin asemamme on uhattu aina.
Jatkan tätä iltapäivällä. Kirjettäsi, jota odotin varmuudella en ole vielä saanut. Oli eduskunnan istunto tänään kello 12 päivällä Siinä istunnossa oli esillä kuninkaan vaali vanhan v. 1772 hallitusmuodon pohjalta. Surullinen hätäkeino monarkisteillamme. Woi, mitä sanoo tästä kaikesta tuleva historia. Sinulle minä voin sanoa iloisen ennustuksen. Minä tulen pois senaatista, kun tulee kuningas tuolla tavalla.
Niin kai tulee Wienon koulupaikaksi Oulu. Mitä sanoi Merenheimo? En ole ehtinyt ottaa selkoa täällä lukuhommista. Anni ja Yrjö Kallisesta en ole myöskään mitään kuullut. Puhuin tosin vallankumousylioikeuden jäsenen kanssa, vaan heidän osastossa ei asia vielä ollut. Elintarpeista täällä on surkea puute.”