Rakkaimpani! ”Kirjoitin jo tänään pitkän kirjeen vaan vaikka on jo puoliyö, niin kirjoitan vielä muutaman rivin lopetettuani Wienon kirjeen. Ehkä lienee paras meidän ottaa tuo opettaja, sillä elintarve asia on vähän ikävä ja IV luokalle ei hän voine suorittaa. Mitä taas tänne tuloon tulee niin rauennee se, sillä minä kai tulen kotiin, kun kuninkaita puuhataan. Mahdollisesti voi vastaus viipyä, jos täältä jo ensi viikolla tulen kotiin. Minusta tuntuu melkein pelastukselta, kun pääsen korjaamaan sitä syyssatoa. Sitä on niin paljon, että voimasi käy vähäksi sellaisen väen paljouden kanssa. Uutismaita pitäisi myös saada. Varmasti moni paikka liikkuu, jos pääsen kuten toivon. Tosin pitää myöhemmin tulla tänne vaan hyvä olisi tämä vähäsempikin aika nyt juuri. Tuntuu niin syksyltä täällä. Kunpa saisitte sähkövalon kuntoon. Sinulla on tilipäivä. Se on vastenmielinen. Jos Mehtälän ruis on leikattu, jota epäilen, niin siellä olevat kasakat saat panna pois. Ainakin Leppälän perheen ja ehkä muitakin. Talon ruokaisia urakkamiehiä leikossa lienee paras pitää, siten että maksat omaruokaisen taksan ja perit ruuasta esim. 3 mk päivältä. Maatyötä on tarjottava kaikille Mehtälässä. Taksasta mainitsin jo edellisessä kirjeessä. Koettakaa ruista ottaa niittämällä. Siten kävisi se joutusammin ja sänki tulisi lyhempi, kun jäävät ketoon. Kyllä Ruutilan miesten tulo jää vähän pimeään aikaan. Asiaa voisi tosin jouduttaa jos koneessa höyläisi rostitkin, niin ei niitä sitten kauan kokoa. Ei se Granström ole mikään nikkari. Puhuttelin sitä matkalla ja huomasin, ettei se ole edes hulaalla ollut. Saha- ja metsätöissä sekä kalastuksessa. Sen tähden on se tullut väärälle paikkakunnalle nähtävästi. Ihme on, jos ei siinä ole annos jätkää. Leppälä on valmis. Vaimot molemmilla ovat ahkerat, joten niitä voisi koneen jälessäkin pitää sitomassa.