Kirje 1918-8-8, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi Nyt on meillä vain seipäällä olevat heinät kokoamatta ja uudella suolla tulleet heinät ovat tosi hyviä, vaan kun piti tehdä kaksi suovaa, niin sanonko; järjestystä puuttui. Toivo Mehtälä tuli sairaaksi ja Uljas keskiviikkona. Saa nähdä tuleeko tänään. Leppäsen panen pois kasakkahommista tämä viikon kuluttua. Granströmin joukkoa en ymmärrä ennen kuin näen. Leipämaan Jussi tuli meille maanantaina. Keskitalo, Kantola ja Johannes menevät pois. Viimemainitun velka tuli kuitatuksi. Meillä on ollut niin pouta, ettei mitenkään ole joutanut muihin töihin. Nyt tänä aamuna lähdettiin karhihtemaan ja Samppa meni myllyyn.Nyt selkenee ilma kuulakaksi. Saa nähdä tuleeko halla. Se on Jumalan kädessä. Anna anteeksi, kun eilen kirjoitin väsymyksestä. Se oli väärin. Kun lauantaina erosin sinusta, tahdoin olla yksin Jumalani kanssa, rakkaan isän kanssa, joka ei koskaan huutavan ääntä ole kuulematta. Rukoilin; Näin lähdemme taas eri tietä, emme yhtään näe mitä on edessämme, mutta Sinuun luottaen on niin turvallinen astua pimeässäkin. Vedä meitä luoksesi voimakkaasti. Rukoilen Sinulle voimaa ja viisautta, että voisit täyttää tehtäväsi isänmaamme ja kansamme onneksi. Auta meitä Jumala olemme pimeässä emme näe vaan näemmehän valon ylös päin sinne, oi Isä kohota rakkaimpani silmät. Se on minun hartain rukoukseni.
Kaino alkaa olla terve. Hänestä oli vähän paha, kun ei isä sanonut hyvästi. Vaan hänelle selvitin isän terveiset, niin hän oli tyytyväinen. 15 vuotta on kulunut, kun esikoisen suljimme syliimme. Pitkä aika ja pitkä matka, mutta aina toivoa ja pyrkimystä ylöspäin. Sielullisesti olemme likempänä toisiamme, sen minä tunnen. Ja eletty elämä on ollut ikään kuin sovittelua toistemme ymmärtämykseen luonteiden erilaisuuksien vuoksi. Mutta Jumala on kaiken johtanut siihen, missä olemme. Hänelle siitä kiitos. Wienomme on jo suuri tyttö ja alkaa katsella maailmaa. Jumala suojele häntä pahalta. Anna hänen kasvaa hyvässä, niinhän pyydämme Wienon isä ja äiti. Merenheimo tulee nyt kotiimme. Hän näytti niin hyvältä tytöltä. Toivon, että hän paljon opettaa meitä kaikkia ja on kehitystämme viemässä eteenpäin. Ensin kun ajattelin hänen tuloaan meille, niin en voinut siihen oikein sulautua monestakin syystä, mutta nyt tuntuu, että hän on hyvä. Weikko pyytää, että hän saapi mennä kansakouluun, sillä ei hän aio käydä koulua enempi. En jouda enempi, sillä täytyy joutua puuhiin. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Jumala tukekoon sinua, että voit tehdä oikein kansamme onneksi!”