Rakkaimpani! ”Heinätyö päättyi Wienon syntymäpäivänä iltapuoliselle. Menimme sitten Haalle ruista kaatamaan ja se tulee tällä viikolla kaikki kaadetuksi. Senhän suupuolella olevan rukiin saa antaa mennä, sillä se on samanlaista kuin se toinenkin palsta. Leppänen eukkoineen eivät ole leikkomiehiä. Granström itse ei ole leikkomies, mutta on eukko erikoinen. Samppa kävi myllyssä Haapakoskella ja nyt hän menee luujauhoja hakemaan Hamarista, muuttaa vain hevosta. Olen minäkin tämän päivän kotona, sillä tuntuuhan se tämä koti menevän vähän sevon, kun olen aina poissa. Leikon kanssa sinä meitä pelkäät vaan luulen, että menemme aika hyvin, ainakin panemme parastamme.Weikko on työmies. Hän nyt karhihtee Matin kanssa Pussinperällä ja Onni karhihtee Kotisuolla. Tuntuu niin hyvältä, kun on Weikko mukana. Emme isä pakota häntä lukutielle. Hän on niin kovin työhön innostunut. Sitä vain päivittää, kun on niin pieni, ettei pysty joka paikkaan vielä, kun ei ole voimia. Kalervo on soma. Olen häntä vienyt mukana niitylle, mutta ei hän edes kato eikä kysele mitään niin kuin Weikko hänen kokoisenaan. Paimenessa hän käy ja yhtenä päivänä tuli pahvipalanen kädessään ja käski kirjoittaa siihen, ettei veräjää saa repiä alas. Sitten oli hän naulannut sen veräjän päälle. Kysyin, mitä tämä on, niin hän kertoi, että ihmiset aina repivät kaikki alas, kun hän korjaa eivätkä pane paikoilleen ja heti sanonut auttaneen, kun lukevat sen veräjän päältä. Postin sanovat menevän. Kaipaava tervehdys omaltasi. Jumala sinua suojatkoon. Davidsonille kirjoitin”