Rakkaimpani! ”Olin eilen parilla Helsingin pitäjässä olevalla maatilalla tarkastamassa viljankuivauslaitteita ja viivyin siellä niin kauan, etten illalla saanut kirjettä teille. Surullinen on näky täälläkin. Wiljat seipäillä ja lammikot kaikkialla pelloilla. Perunamaillakin on vaot aivan täynnä, joten minusta näyttää täällä asiat olevan hullummin kuin siellä.Tänä aamuna sain kirjeesi. Kyllä se on surullista, jos se Wieno ei rupea vahvistumaan. Koeta myös sinä noudattaa ankaraa ruokajärjestystä ja varovaisuutta. Olen neuvotellut jo erään asiantuntijan kanssa ja hän sanoi tarkan ruokajärjestyksen olevan varmimman. Menen vielä lääkärien luo tämän asian tähden. Myöskin omien silmieni, joiden tuet jäivät sinne. Wilkunan (Kalevan) kirjoitusta en ole nähnyt, mutta minusta tuntuu, ettei se liikuta minun vaatteitanikaan mitä W kyhää. Kyllähän hän koettaa eepoksessaan minut maalata, mutta antaa tulla vaan. Jos on totta niin se on kestettävä, ja valhe sekä parjaus aina rankaisee itsensä. Ei W sillä paljon nouse, kuten jo ilmoitin.
Niin Saksaan en lähtenyt teidän ja valtiopäivien takia. Luulen tulevani kotiin käymään. Kenties pääsen lähtemään huomenna, jolloin keskiviikkona saisi noutaa. Tämä ei ole kumminkaan aivan varma, mutta varulla saatte olla hevosen kanssa, jos sähkötän. On kaikenlaista siinä taloudessa, jonka vuoksi haluan käpästä kotona, kun täällä näkyy viippuvan. Puoluekokouksen ponnet olet nähnyt. Ukot olivat ankaran jyrkkiä. Heille oli tasavalta niin pyhä, etteivät sallineet muuta puhuttavankaan. Asiassa onkin paljastunut yhtä ja toista, joka ei kaunista meidän monarkistiemme jälkiä. Onpa sekin Saksan taholta tuotu julki, että täällä on Suomen hallitus kehottanut Saksan hallitusta tuomaan julki, että Saksa toivoo tänne monarkiaa. Woi Suomi parkaa, mikä on sen kohtalo tässä maailman myllerryksessä. Iloko vai murhe on seurauksena niistä vaikeista synnytystuskista, joissa maamme hallitusmuoto nyt kiemurtelee. Onnea sille rukoilen. Käyköön meidän taistelijain kuinka tahansa.”