Kirje 1919-1-10, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Mielestäni on hyvä, että tekivät kaksi listaa. Asiallisesti on myös parempi, että Haapanen tuli tilalle listalleni, sillä hän on Ojaa etevämpi. Minä kirjoitin pastorille pitkän ja painavan kirjeen, jossa sanoin hänen olevan sellaisella siveellisellä tasolla, että hänellä on oikeus ja virkansa puolesta velvollisuus lujin ottein ruveta taistelemaan syntiä ja rappeutumista vastaan. En tiedä ymmärtääkö hän minua. Se on ystävän kirje kumminkin sellainen ettei, ole ikinä sellaista saanut. Toinen on minulla K. Wilkunalle valmiina, vaan en tiedä viitsinkö lähettää. Jos panen, niin varmasti mies valvoo seuraavan yön.Puhu Annista vielä Juho Niemelälle, että tyttörukka saisi paikan, mutta asumaan et saa sitä ottaa meille, sillä se vie yönkin rauhan. Et maninnut rupesiko Junnu ja Ransu ajamaan savia Marjaanannvainioon.
Wiroon menee paljon miehiä. Ensimmäisessä taistelussa kaatui 3 ja useita haavoittui, mutta miehemme sai suuren voiton. Meno on innostanut ja rohkaissut virolaisia suuresti. Ketä sieltä on todella lähtenyt? Eikö ne Haapaperän lurjuksetkin mene syntiensä sovitukseksi sinne. Sanopa Iidalle, kun jäi minulta sanomatta, että kehotin syöttämään mahdollisimman paljon olkia ja pitäkää huolta, että niitä on tarjolla. Werojen ym . eteen täytyisi myydä heiniä, joten on niitä säästeltävä. Tietysti puhut taitavasti tästä. Hevosten seimiä olisi myös puhdistettava useammin lampaille. Kirjoitan Iisakille hevosista ym. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”
JK. Kehotapa joku kirkkoon, että kuulet puhuiko papit raittiuden puolesta, sillä kehotin pastoria.”