Rakkaimpani! Odotin vähän sinulta kirjettä vaan ei tullutkaan. Eilen veivät viimeisen kerran lantaa Mehtälään. Sinun tuumastasi ruvetaan ajamaan halkoja kotisarasta, sillä lunta on toisin paikoin vähän, joten mäkipaikoissa keli on liian kova, niin olis karin ajolle parempi jos tulisi vähän enempi lunta. Keskiviikkoiltana haki Weikko opettajan asemalta. Wieno on innostunut lukemaan ja hän tuntuu oikein reippaalta. Woi, kun ei hän masentuisi. Anni on nyt valittu tänne sairaanhoitajaksi. Kyllä hän mahtaa olla iloinen. Tänä aamuna saa hän kutsun. Lapset ovat kirjoittaneet isälle ja tahtovat, että äitinkin pitää kirjoittaa, vaikka mielelläni olisin ottanut ensin sinulta kirjeen.Se rovastin homma on aivan totta. Hän aikoo ottaa sen neiti Piipon omakseen. Mitä sanovat rovastin lapset, kun ruustinna on ollut kuolleena vasta kolme kuukautta. Tätä ei tahdo saattaa uskoa millään, kun rovasti on 68 ja neiti 28 vuotta ja tyttö on myöntyväinen. Ruustinnan siskot itkevät ja haukkuvat rovastia ja kulkevat katsomassa jälessä, kun ukko tassuttaa diakonissan kamariin. Tämän viimeisen olen kuullut salaisuutena Hilmalta, jolle neidit ovat itse kertoneet. Kyllä tämän maailman ihmiset ovat menneet aivan sevon. Se tuntuu mahdottomalta uskoa rovastista tuota. Mantilan isäntä on iloinen tästä, kun rovastilla on yhtä kiire naimisiin, kuin hänelläkin oli. Hän kuluu tulevan paremmin ymmärretyksi.
Takseeraus on hyvässä käynnissä. Hän arveli meille tulevan 500 äyriä ja äyri on 5 markkaa. Mitä tuumaat tästä. En ole mitään ilmoituksia tehnyt vielä ja kun nyt jo osataan arvioida niin ottaakohan ne ilmoituksia huomioonkaan. Lähden Lempiä katsomaan tupaan, joko hänellä pian on valmista. Lämpöinen tervehdys omaltasi Jumala suojatkoon Sinua”