Rakkaimpani! Kirjettäsi odottaessa ryhdyn jo siihen vastaamaan. Tuntuukin jo kuluneen kauan siitä kun kirjoitin, vaikka ei siitä ole kuin 4 päivää. Harvoin kumminkaan niin pitkää väliä ollut, vaan olen odottanut vastaustasi. Minua kadutti, että pyysin sinua käymään siellä naapurin isännän luona. Se johtui siitä, etten tahtoisi antaa hänelle tilaisuutta puhua kirjeistäni. Kumminkin vastaan hänelle. Koskaan en ole sitä ennen tehnyt. Hän näkyy myyneen talonsakin.Alkio on ollut kotonaan. Melkein kaikki ovat käyneet, vaan minun ei käy ajatteleminenkaan. Jos olisin arvannut, niin viime viikon lopulla olisin voinut kävästä, vaan nyt se on taas mahdoton, kun juuri teemme valtion tulo- ja menoarviota.
Huokauksin, rukouksin ja kiitoksin muistuu mieleen nämä päivät viime vuonna. 27 pv tarkastivat punaiset minun ruumista myöten 28 pv oli kotitarkastus asunnossani ja julkinen vangitsemiskäsky. Tänään viime vuonna valittiin vallankumoushallitus jne.. Oli se hirveää aikaa, kun lisäksi ei ollut tietoa näenkö edes teitä koskaan. Ja kaikki tapasimme toisemme paitsi veljesi. Mutta kun kaikkea tätä muistelee, huomioon ottaen, että yhä olen poissa luotanne, syntyy syyttävä kaipuu. Ja sittenkin täytynee näin olla, kun kerran kansa luottaa minuun näinä vaikeina aikoina.
Sain juuri kirjeesi. Heikin ilmoitus ei riitä. Täytyy saada pöytäkirjat, että pääsen selville kaikesta. Olisi ollut hauska kuulla suurien talojen verotuksesta kuten Jokisaaren, Pakolan, rovastin, Wilkunan jne. Sano Eemelille, ettei minua viime vuonna ole muualla verotettu. Minun pitäisi valistusta varten saada kaikki verot tietooni, Koeta nyt kokoilla. Kiitos lapsille kirjeistä. Kyllä Weikon suunnitelma hevosten työnjakoon oli oikea. Sydämelliset terveiset kaipaavalta Kyöstiltäsi”