Kirje 1919-1-6, Nivalassa

Rakkaimpania1 Emme lähteneetkään matkaan niin kuin sinä meitä ohjailit. Granström ei tullutkaan savenluontiin, vaan meni Laurilalle halkoja särkemään. Toisaalta minä iloitsen, että näin kävi. Siinä on niin monta sivuseikkaakin asiassa. Toivoa yritettiin vaan hän oli Mehtälässä kasakkana kumminkin oli hän aikonut maanantaina tulla. Iisakki oli käskenyt Mattia heti tulemaan ja tänä torstaiaamuna hän on kai aikonut tulla. Et tosin ehdottanut Mattia vaan eiköhän tuo tee veljensä mukana, kun on urakkatyö.Kerttu on niin terve, että tänään menee jo kouluun. Lähtöpäiväsi illalla tuli hän vielä koviin tuskiin, soitin tohtorille, hän käski vuorottaa kylmää ja kuumaa käärettä ja sitten ei hän tuntenut kipuja ja hellyyskin oli kadonnut. Wieno on myöskin tervehtynyt ja kyllä tuo pakkohiihtäminenkin on siunattu asia. Hän tulee aina niin reippaana sieltä vaikka on vastahakoinen lähtemään. Hän käy savenajajien luona asti. Luulen, että hän vähitellen alkaa voittaa sen liian ärtyisyytensä ja arkuutensa.
Mitään erikoisempaa en ole kuullut muuta kuin kertoivat Lennin olevan Oulussa, vaikka äitinsä sanoi kaksi viikkoa sitten tulleen kirjeen Wirosta. Lauantaina Mehtälässä on häät ja meiltä on käsketty kaikki tytöt paitsi paitsi Lempi ja Samppa ja Jaakko. Meinaan päästää kaikki ja minä menen tyttöneni navettaan. Se on minusta oikein mukava ilta, vaikka onhan tietysti käsketty. Joudutan tämän postiin tuomaan sinulle lämpöisen tervehdyksen yksinäiseltä omaltasi. Jumala suojatkoon sinua.
JK Sokeri unohtui vaan näin, että siellä jaetaan niin en kiirehtinyt heti lähetäämään. Jos panen senkin tulemaan niiden mukana. sama”