Kirje 1919-1-7, Nivala
Rakkaimpani!! ”Olen pahoillani, kun en ollut torvessa puhellessasi siellä toisessa päässä. Lähdettyäsi tuli pastori noutamaan maitolaskua, enkä löytänyt sitä hänelle vaan piti tehdä uusi ja heti lähteä viemään, kun pastori teki vuositilin niin täytyi heti laskua viedä.Sitten kävin samalla viemässä ne ompeluseuran rahat Maikille. Maikki raukka, hänen kotinsa on kylmä ja vieras. Kaksi viisasta, järkevää ihmistä ja saattavat elää vieraana toisilleen, saattavat molemmat tehdä tämän lyhyen elämän katkeraksi toisilleen ja kodin kylmäksi. Väärin sanon, ei Maikki ole kylmä vaan se velimies hautoo mielessään eikä unehuta. Se on väärin. Se ei ole jalo luonne semmoinen. Pidän sitä kelvottomana luonteena. Maikki toivoo taas postiin pääsyä ja uskoo että he sitten voisivat tulla jälleen onnellisiksi, kun hän saisi viran takaisin, mutta suurta toivoa hänellä ei ole, vaan itkee hän raukka. Hän rupesi sitten ihmettelemään sinua. Sillä hän kertoi siitä Kalevan parjauskirjoituksesta, tuntuu niin pahalta, vaan nyt koko kirjoitus on sinun kohottamiseksi, ettet sinä myynyt isänmaata Saksalle, vaan olit tosi isänmaallinen, olet suomalainen. Hän sanoi, että olet Jumalan valittu. Hän tahtoo sinulle antaa kaukonäköisyyttä. Hän on antanut sinulle paljon ja vaatii paljon.
Et arvaa, että salissa itkin kauan tänä aamuna. Kun minä joudun aina yksin ajattelemaan sinua ja tehtävääsi, niin rukoilen Jumalaa, että Hän antaa sinulle selvän järjen ja poistaisi sinusta kaiken pahan, kasvattaisi sinut omakseen. Nyt kun Maikki rupesi minulle puhumaan, tuntui niin hyvältä, kun joku ymmärtää tai joku toinenkin ajattelee samalla lailla.
Täällä on tehty kaksi listaa kirkonkylän lista, johon tulevat ehdokkaiksi K.Kallio, Jalmar Haapanen ja Matti Oja. Wälikylän lista: Matti Oja, K. Kallio, J Haapanen. Siis kaksi listaa. Puhuin pastorille Annista ja hän sanoi olevansa sitä mieltä, että Anni tulee tänne. Saa nähdä miten hänenkin kohtalonsa päättyy. Ei mitään tänne kuulu, eikähän ole pitkä aika, kun lähdit luotamme. Weikko juuri tuli Ylivieskasta kovissa hammastuskissa, vaikka oli saanut olla velteissä, kun Eemeli ajoi. Weikon hammas asettui. Nyt panen Katrin viereen nukkumaan. Sähkökin oli vähän aikaa sammuksissa vaan tuikuttaahan tuo jo vähän. Lämpöinen tervehdys omaltasi”