Kirje 1919-1-8, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Viime lauantaina olit luonamme ja nyt istun tässä pöytäsi luona yksin ja piirustelen sinulle näitä viheliäisen näköisiä koukkuja. En viitsinyt mennä Mehtälään häihin, kun meiltä meni 6 henkeä. Olimme Wienon kanssa nevetassa. Olka ja hilja kuului kirjeitä ja haukkumisia levitelleen ja vielä ukko kuului saaneen nimettömiä kirjeitäkin. Körttiukot kuuluivat uhanneen, ettei seurakunta anna ottaa rovastin tätä neitiä. Woi ukko raukkaa. Hän sanoo rakastavansa tätä ja että sen kuva on hänen sydämeensä painunut syvälle. Kerttu on oikein parantunut, ei tunne mitään siitä kivusta, vaan aina täytyy estää häntä liiallisista ponnisteluista. Wieno on kyllä herkkä, mutta alan uskoa, että hän vähitellen voimistuu. Pokelan Maikki kävi kysymässä, mitä sanoit hänen asiastaan, vaan en tiennyt sanoa mitään, kun en muistanut mitään erikoista hänestä sanoneen. isokytö on loukkaantunut, kun pärevalkialla on näyttänyt karpiiditynnyriin, vaikka se oli melkein tyhjä, niin se räjähti, että Isokytö on pään puolesta palanut aivan. On hän sokia. Tukka on kärventynyt, sairaalaan on hänet viety. Annin lähetykset olen saanut Oulusta. Hän sanoi sinulle selittävänsä Y , josta sinä et ennen tiennyt. Kyllä Jumala ohjasi niin, että hän joutui pois täältä. Lämpöinen kaihoisa tervehdys omaltasi. Jumala suojatkoon sinua”