Rakkaimpani! Kiitos, kiitos sydämellisestä kirjeestäsi. On tosi, että säikähdin taas, kun sanoit, etten saa odottaa niin usein kirjeitä, kun on työnjohto hyvissä käsissä. Se vieläkin koski, vaikka olen tuntenut aina sen sävelen hengessäsi. Mutta näin kauan yhdessä eläneenä pääsee voitolle järki. Sillä ymmärrän, että ajattelet muustakin kuin talous menisi hyvin, kaikki muu on yhdentekevää. Et niin ajattele yksistään sen ymmärrän, vaan ennen en sitä ymmärtänyt. Oli liiaksi tunteen orja. Olen oppinut irtaantumaan. Haen, etsin muualta viihdykettä ja sitä löytää vaikkakin tuntee itsensä olioksi, jolla ei ole merkitystä siinä asiassa mitä kaipasin. Tämä on ollut ja mennyt, enkä uskonut enää koskaan loukkaavan tuon sanasi, vaan repäsi se vielä, en voinut hillitä. Kiitos sydämestäni, että huomasit sen itsekin, että kenties loukkaannuin. Älä Kyösti hyvä rasita itseäsi kirjoittamisella nyt niin paljon, sillä ymmärrän hyvin, miten vaikeaa sinulla on siellä. Jumala olkoon kanssasi. Hän johtakoon sinun töitäsi. Ymmärrän sinua, en ymmärrä väärin enää. Se oli vain pieni heilahdus, anna anteeksi.Sika porsi 13 porsasta, vaan 3 kuoli, sillä emolla oli vain 10 nisää. Hoitelen niitäkin, käyn yölläkin katsomassa. Posti jättää Kaivaten omasi”