Rakkaimpani! ”Kauan sain odottaa kirjettäsi, mutta sitä täyteläisempänä se tuli todistamaan toimintaasi. Olen hyvin tyytyväinen toimiisi renkien hankinnassa. Kerää ne nyt 2 päiväksi marraskuuta meille. Sampan kai annamme mennä. Eeli Häivälä näytti nöyrältä mieheltä. Otamme mahdollisimman monta, ettei tule riippuvaiseksi kovin kasakoista, joen pito käy aivan sietämättömäksi. hyvin olet myös tehnyt, että ilman Junnua olet koettanut tulla toimeen. Jos perunat eivät ole vieläkään mahtuneet kellareihin, niin en moittisi, jos vieläkin vaihdat suolaan. Ehkä annamme sen luuvan luona olevan Tammalan olla auraamatta, kun siellä on ollut aina pientä karjaa, joiden jäljet eivät ole sitä niin turmelleet, kun Savivainion, joka on vastenmielinen karjalle. Sen auraus velvoittaa kyllä jättämään uusia syöttömaita, vaan ehkä on niin paras. Pankaa se siis nurin heti. Sitten Korpihaalle vanhimmat. Niitä ei ole paljon eikä ole aivan välttämätöntä, kun tulee jo ympäri Nivalaa. Jyvien liikavientiä en olisi suonut, jos olisi siitä heinillä selviinnytty, mutta ei sinun tarvitse tätä sairastaa huolissasi. Ainahan pieniä erehdyksiä tulee, kun on ihminen. Ransu saa omassa kontissaan? aurata. Mehtälän takusta kai on aurattu. Ehkä Eelun kanssa ehtivät aurata Ryönääkin. Koeta puuhata Nanni karjoineen kotiin. Even kaluston kai saa viedä sieltä Junttilaan. Ota lahtiin Juho Wuori ja Laakkonen. Tapata ainakin 4-5- eläintä. Tuorikki, Mehtälän sonni ym. Iidan kanssa katsomme yhdessä. Woinee vasikoita sulloa karsinoihin.” Lopetan