Kirje 1919-10-6, Helsinki
Rakkaimpani! ”Minulla ei ole oikeastaan mitään kirjoitettavaa, vaan kun pelkään sinun ikävystyvän tuon karjakkoasian tähden, niin koetan rohkaista, vaikka lohdutukseni ovat voimattomia viemään asiaa eteen päin. Eilen sanoin jo ensimmäisen ajatukseni. Nyt jatkan sitä, sillä olen ajatellut, ettemme näin kahdennellatoista hetkellä voi muualta saada (tietysti sanomalehti-ilmoituksella saisi, vaan siihen en ryhdy. Laakkonen lupasi koettaa, jos se hänelle uskotaan. Minä vapautin hänet). Sen tähden täytyy karjakko tehdä Nannista ellei Iida jää. Mutta sittenkin täytyy yksi saada lisää. Pehtoorien papereita tulee yhä. Niitä on ainakin 10. Ratkaisuni olen tavallaan tehnyt vaan tahtoisin sen miehen omin silmin nähdä. Neljä on käynyt luonani vaan en minä niitä valitse. On onni, että olen tavannut useita entisiä isäntiä, joilta olen kuullut enempi, kun todistukset kertovat. Kunhan nyt edes se onnistuisi. Lapsilta sain eilen kirjeen. Minusta on paha, kun Wieno erosi partiolaisista. Siltä ei tule kyllin urheilluksi muuten. Omaa kotia ne kaipaavat. Ei se Junnu taitaisi renkejä saada tai halua ryhtyä siihen puuhaan. Täällä olisi työvoimaa tarjolla. Onko auratyöt kotona päässeet alkuun. Miten menevät työt Mehtälässä. Onko Janne meidän töissä. Pyytää ei saa. Menikö se Hannula sinne auraamaan. Sieltä pitäisi ne sängestä auratut myös karhita E. Silloin kun Hannula auraa Pussinperässä, pitäisi samaan aikaan karhita Eedun siellä. Samoin Joella, jos joutaa sinne niin monta hevosta. kotona pitäisi myös ne rukiin sänget aurata ja ne pajan takana olevat kauran sänget. Hyvä olisi jos niitä rukiin sänkiä joutaisi vähän lannoittaa, niin silloin peruna ja turnipsi viihtyy. kyllä ne rukiille lannoitettiin, mutta syksylannoitus on aivan verraton turnipsille”