Kirje 1919-12-3, Helsinki
Rakkaimpani! Niitä nahkapoletteja oli minun lompakossa myötäseuraavat neljä vientiä. Toivottavasti saatte väen kenkään. Myöskin tuntuu turvalliselta, kun Markku ja Junnu on nahkojen kimpussa. Suihtet ja muut hevosvärkit kai on myös laitettu kuntoon. Käske Toivosen korjata kaikki silot ja muut kesävaljaat pois ja sano, että otetaan huhtikuulla, kun näkee paremmin suutari korjattavat. Tulipalon pelosta olen niitä säilyttänyt Muhjalan aitan vintillä, mutta luullakseni siellä on enempi hiiriä, jotka myös nakertavat, ellei ole tervattuja. Ranta.- aitan perimmäisellä orrella heinänsiemenlaarin päällä olisi parhain paikka. Siis tarkoin kaikki sinne. Wielä parempi, jos köyden pätkällä panee ne riippumaan. Onpa se siunattu asia, että T. on niin reips työmies. Ajattele, jos me olisimme saaneet päällekatsojan. Eräskin hakija sanoi, että joutaako siinä niin isossa talossa tekemään työtä? Se oli Björklundin oppilaita ja hyvät todistukset. Kunpa pysyisi samana aina niin olisimme onnellisia ja takaisi se myös tulevaisuuden hänellekin. Oli niin hyvä, että kaikki painui uomaansa palkkioksi monista suruistasi. Sen Jouko Mehtälän pienen oppiajan ja varotuksen jälkeen otamme vielä takaisin. Kutsumme sen jouluksi meille Oli se parempi, että otin itse työnjohtajan, sillä minä pelkäsin vähän Björklundin välitystä. Samoin pelkäsin myös Lanton välitystä ja olen jo ollut hetken varma, ettei kauppa minua miellytä, mutta en pelkää etteikö siinä omilleen pääse. Kumminkin on se mahdollista, etten sitä pitkään pidä. On surullista, etten ehtinyt siellä käymään. Mm. vuokrat ovat niin halvat, että meidän huoneelle tulee kaksi vertaa enempi ja kunnossapito kuuluu vielä meille. Minä ole päättänyt, etten mukise, kun kerran sen hänelle uskoin, mutta pettymyksen se toi tässäkin, kuten L. on minulle aina ja kaikissa asioissa tuottanut. Ja se peri vielä 400 mk puuhistaan ja lieneekö tyytyväinen siihenkään. Kun lapset muuttavat sinne, niin luovumme hänen avustaan ja pyydämme Hautamäkeä tukemaan lapsia, milloin eivät itse selviä asioista. Minä olen vaatinut Lantolta lausuntoa talon kunnollisuudesta, vaan hän on vaijennut kuin muuri. Tämä jääköön meidän tietoon. Mitä huonekaluihin tulee, en tarkoittanutkaan, että sinä niitä hankkisit. Olen pyytänyt tähänkin vielä Lanttoa ja kun itse käyn pyhien välissä niin järjestän senkin. Maksamaan tulee tämäkin järjestelmä, mutta sittenkin on näin parhain. Kokenut kaikki tietää vaivainen kaikki kokee. Tosin pelkään talon korjauskuluja, mutta se on sen aikanen huoli. Wai oli lapset reippaana. Se on sentään hauska kuulla. Oma koti lisää voimia. Kyllä minä toivon, että Weikkokin rupeaa siellä pärjäämään ja saamaan miehuutta. Ja kun on siskoista riippuvainen, niin ei miehisty liiaksi. Nyt on hänellä turvaa kotonakin, sillä Iisakki polki häntä nostaen oman poikansa Onnin. Olen varma, että T. näkee siinä mieleisen avun. Enne olen jo kehottanut liiterin tyhjentämään tyystin kärryistä ym.. Jos nyt on tullut talvi, niin kehota se tekemään. Ne kykäät minua surettavat, sillä ne vettyvät siellä. Mutta niille ei nyt mitään mahda. Nevasaaren Tuomaan on tyhjennettävä se entinen paja heinistään sitten, kun eloja ruvetaan ajamaan. Sitten lukko ovelle. Katot täytyy erottaa vaikka sinne olkiosastoon myllyllä. On hyvä, kun se Korpihaan savikko tulee ajetuksi. Iisakilta sekään ei olisi tullut. Toivon teille hyvää vointia Tervehdykseni Kaivaten Kyöstisi”