Rakkaimpani! Kiitos kiitos kirjeestäsi! ”Olen pitkään ollut kirjoittamatta, että tuntuu pahalta. Mutta minusta on tämä viikko ollut niin sekavaa. Sillä suutarit ja paljon miehiä, ne häiritsevät ja vielä Hilda parka, jolla on ollut tupaviikko, niin hän on kankea nainen tupaan, vaan kenties tottuu. Meidän kävi tässä kasakkahommassa niin, että tuli Pikkukankaan Mattikin. Asia on niin, kun tuo Matti kävi itseään kauppaamassa työhön, kun hänellä oli syksyllä velkaa. Niin lähetin sanan, että saa tulla maksamaan savenluomisessa, jos tykkää (sillä minulla vastenmielisyyttä tätä Mattia kohtaan). Ransu laittoi sanan, että Matti on halkometsässä eikä tule ja niin me otimme H. Matin. Waan maanantaiaamuna tulikin P. Matti juuri, kun toiset olivat lähteneet työhön. Silloin annoin Toivoselle vapaat kädet toimia miten tahtoo. Hän sanoi pidetään molemmat miehet, että hän saa vähän paiskottaa työtä, kun sitä on niin paljon. Hän koetti olla poissa savikololta, vaan sanoi hyvin tuskasena, siitä ei tule mitään, jos on vähänkään pois, niin heti särkyy joku värkki. Yhtenä iltana hän tuli väsyneen näköisenä, kysyin hänen huoliaan. Hän sanoi n iin masentuneena, tästä ei tule mitään. Hän sanoi voi kun olisi toinen menevä mies. Samppaan hän sanoo luottavansa vaan Wäinön hän pyysi lannanajon johtajaksi ja nyt hän on ollut tyytyväinen. Savenajossa meneen vielä kaksi tai kolme päivää. Toivonen tuumasi, että nyt kun on näin vähän lunta, on paras irrottaa turpasläjiä Korpihaalla yhteen kyytiin. Iisakki oli T:lle sanonut, että savenajossa menee jouluun asti.Tampereen teatteri näyttelee nyt Rientolassa tänä itsenäisyyspäivänä.. Koko päivän annoimme väelle vapautta, sillä klo 11 mentiin kirkkoon. Siellä meitä oli kaikki paitsi Fiia ja lapset. Oli oikein juhlallista. Lippuja oli vähän ja nekin vähät lipattivat niin surumielisinä, kun oli niin tyyntä.
Näistä nahoista oli riita, kun ei löytynyt meidän nahkoja. Ja kun suutarit eivät ruvenneet leikkaamaan kintaita vasikannahoista, kun ne olivat vankkoja, vaan odottivat lampaannahkoja ja niitä ei tahtonut löytyä mistään, ja uskon, ettei niitä omia nahkoja saatakaan. Vaan junnu vei heti ne poletiti kauppaan, sillä kolmen poletin nahat olivatkin valmiit. Suutarit ovat jo miehet saaneet niin kenkään, että sinä ja Kalervo olette ilman ja me naiset. Toivoselle myös tehtiin. Lopetan tämän, sillä lapset odottavat äitiä lukemaan, että on mukavampi. Jumala suojatkoon sinua, olethan pieni tekijä kuin Jumalan asettama välikappale valtionpurtemme ohjaksissa. Jospa Jumala soisi teidän ymmärtää mikä on parasta tälle kansalle. Niin hartaasti nousee rukous. Kaivaten omasi”