Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! Minä kaipasin sitä jo kovasti. Tuntui niin kuin sen saamattomuus olisi minun syy. Eilisen kirjeeni lienet saanut. Liittoon kirjoitin viime yönä 2 saakka ja nyt on pääni kipeä. Rupesin tähän kirjeeseesi vastaamaan lannan ajon tähden. Ajattelin jo siellä ollessani puhua Toivoselle, että se panisi sen urakkatyöksi ja maksaisi ylimääräisestä saavutuksesta 1 mk kuormalta. Tosin se on kaksiteräinen miekka, sillä se kiihottaisi juosten ajoon. Ja se taitaa kyllä pusertaa niiltä minkä kohtuudella irti saapi. Älä siis ehdota tätä minun terveisinä, vaan sano, että minä puhuin tästä ja että hän saa kyllä tämmöisen palkkiojärjestelmän järjestää, jos tahtoo. Mutta on siinä monta puolta. Iisakkia saisi pitää tunkiolla ja muissakin ulkotöissä. Ei hänen palkka ole tupamiehen palkka. Sano tämä Toivoselle, jos huomaat sen arastavan tässä. Määrätköön vaan reippaasti. Lannan ajossa olisi hyvä pitää survoja ja kuorman panija. Ehkä olisi edullisempi, jos olisi kahdella miehellä 3 hevosta ja sitten luomamiehiä ja tunkion tasaajia. Itse tiedät, miten näistä kyllin taitavasti Toivosen kanssa puhut. Luulen hänen mielellään näin järjestelevän, jos näkee sen edulliseksi. Pane ne Matit pois. Honkalan lienet jo pannut. Teetä yhdet ylimääräiset saappaat, jos on sopivaa värkkiä ja aikaa. Kaiketi maksoit lasten puolesta marraskuun kuitiksi. Kyllä minä lähetän joulukuun varalta 14 päivän tienoilla. Mielelläni ottaisin sinut vieraakseni tänne, vaan en uskalla sitä ajatella. Ja eihän ne äkkinäiset matkat muuta kuin rasittaa ja näin suuri lapsi tulee kyllä äidittä toimeen. Kotiin en tule ennen kuin 20 päivän korvilla. Mutta sehän onkin lähellä. Oletko ajatellut sen Hilja Säpyskän ottaa siihen. Mielstäni sen kanssa voisi tuumia, että saisit levätä. Riennän taas asemalle tuomaan näitä terveisiä Kyöstiltäsi J.K. Minun painoni on lisääntynyt. Pidä myös sinä siitä huolta”