Rakkaimpani! ”Pettymyksen tunteen toi teille eilinen kirjeeni. Ja tämä on jatkoa sille. Jatkoa siinä suhteessa, että voi olla mahdollista, etten pääse kotiin ennen kuin maaliskuun 1 päivänä. Waalisaarnat jäävät minulta pitämättä. Mutta mikä pahempi asiat jäävät sinun huoleksi.Toivon, että savenajo on avartunut ja ruvennut menestymään tuolta veljesryhmältä, vaikka ovatkin laisiaan. En kiusaannu huonommastakaan tuloksesta, kun tämä ei ole kallispalkkaista väkeä ja samat ovat parempanakin aikana. Minä luulen, että Elovaara kirjoittaa minulle sinne Nivalaan näinä päivinä. Aukaise se kirje, sillä se voi sisältää heinäasioita, joista sinun täytyy saada tieto. Toiset pääsivät lähtemään täältä illalla, vaan meidän 12 miehen täytyi jäädä töihin, joista kumminkin monet ovat kaupunkilaisia. Kirjoita heti tämän saatuasi, onko siellä mitään erikoisemman tärkeää.
Mahdollisesti tulee meille 3 päivän loma, mutta kun se menisi melkein matkoihin, niin en tiedä viitsinkö tulla. Olen suunnitellut, että valmistan silloin täällä laajan arvostelun valtion meno- ja tuloarviosta ja maan taloudellista tilasta. Kieliasiaan aion myös käydä käsiksi. Ruokia minulla on kyllin, vaan sokeri on aivan kaikki, joten täytyy luopua tuosta aamulla saamastani vesiryypystä. Älä välitä tästä, sillä hyvin tulen ilman sitä toimeen. Sydämelliset terveiset teille kaikille kaipaavalta Kyöstiltäsi”