Kirje 1919-2-17, Helsinki

Rakkaimpani! Wiikkoon en ole teiltä kirjettä saanut. En kuitenkaan moiti, sillä odotittehan minua kotiin sunnuntaina. Nyt on asiat niin, että jos en tiistai-iltana pääse lähtemään, niin en tule ollenkaan kuin aivan kuukauden lopussa tai seuraavan alussa. Vielä en voi sitä sanoa. Terve olen. Ei vaalikuumekaan ole noussut, kun olen työssä päivät ja illat kello 11 asti. Ruokaa on myös riittävästi, vaan sokeria ei ollut enää tänään. Mutta laittaa ei tarvitse.Töiden vuoksi tarvitsisi käydä kotona. Jos Samppa saa näinä päivinä ajetuksi halot, niin ruumenia voisivat ajaa Mehtälästä ja viedä lantaa sinne Mariaananvainioon, koska Iisakki arveli siellä olevan lantaa liian vähän. Myöskin täytyy panna vielä karinajo toimeen Aittoperällä sementtitöitä varten, vaan jääköön se siksi kunnes savi saadaan ajetuksi. Savenajoon saisi Uljaan tilalle vaihattaa toisen poikasen, vaikka sama hevonenkin olisi, ettei tulisi sellainen tunto, että häntä haluttaisiin siellä erikoisemmin pitää. Puhuin tästä jo Iisakillekin. Tämän sanon siltä varalta, jos en keskiviikkona tule kotiin. Tehkäähän taas yhteinen hiihtoretki isän toivomusten mukaan. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”