Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Nyt on halot Sarjanperältä kotona ja savi on ajettu Takanevalla ja rangat myöskin siitä kuokkamaalta. Ne on Ransu vetänyt talon luo silloin kun Janne on hommannut kotiaskareita. Käskimme nyt vetää juurakoita talon luo siksi kunnes sanot jatketaanko savenahjoa. Savenajo ei ole tahtonut menestyä. Riski ei ole sopinut sinne ollenkaan eikä sinne ole aina tarvinnutkaan kahta hevosta, sillä kyllä se savi on lujassa ei Toivo ole koskaan sanonut luoneen semmoista savea ja onhan ollut oikein kevätpakkaset ja niin kovin kylmät pyryt, että yhtenä päivänä tulivat kesken päivän poiskin ja melkein on jäätynyt jälestä, kun suliin ovat päässeet. Eilen kun kävin siellä oli ensi kerran niin kuin jouduttavampi. Ukko siellä on Louhella toverina. Järjestys on huono, vaan mitäpä tuosta, kun se pian loppuu.Menen tänään perjantaina Augustin Jussin häihin. Hän ottaa elämäntoverikseen naapurinsa Junttilan Erkin talon Annin omakseen samalla jo melkein perillisenkin.
Täällä on suojeluskunnan juhla ensi sunnuntaina. Kirkossa ollaan ja sotilaiden haudalla. Wiimeksi olivat suojeluskunnan herrat Hirvonen, Korva ja Simstet Maliskylältä suojeluskunnan iltamissa niin sikana humalassa, etteivät olleet tahtoneet pysyä pystyssä. Nyt tuntuu, miten mennä semmoisten miesten johtamaan juhlaan lienevätkö selvilläkään. Weli Eemeli oli kauhuissaan tästä kaikesta, sillä hänkin oli Maliskylällä katsomassa kirkonkyläin herrain hommia. Jos kumminkin se iltama oli wirolaisten iltama. en huomannut kysyä.
Jospa tämän ikävän kirjeen päätän, koska Katri huutaa jo puuroa. Kerttu on parempi, kun koetetaan ruualla järjestää. Ei isä muistanut Weikon syntymäpäivää. Me niin hartaasti odotimme silloin isää kotiin. Hevonenkin pantiin noutamaan, vaan kirjeen saatua palattiin takaisin. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Jumala suojatkoon sinua”