Kirje 1919-5-14, Kotona
Kotona toukokuun 14 p 19 Rakkaimpani! ”Täytyy heti perään kirjoittaa, kun asiat jäivät niin kehittymistilaan. Ensin Aino tuli kaupantekoon ja tahtoi kuukaudessa 80 mk ja tietysti kuukausipalkalla. Ei sanonut yhtään tykkävänsä ulkotöistä. Sanoi vähän käyneensä hajoittamassa savea, vaan ei sanonut mitenkään kannattavan, kun on niin karvassa läjiä. Sanopas kuinka paljon kuukaudessa maksetaan ja annetaanko kengät, sillä semmoista palkkaa ei Aino töttörölle täällä maksa kukaan. Sitten tuo toinen heitukka tuli myöskin illalla. Kuulin, että hän on oikein reilu asiassa, vaan tohtorilla oli pelätty hänen potevan jotain veneeristä tautia. Puhuin heti, kun jäimme kahden. Syyhyn hän kumminkin sanoi olevan vaan ei sukupuolitautia. Tänään hän heti käypi lääkärissä. Waroja hän ei sanonut itsellään olevan, vaan annan hänelle, että pääsee syynättäväksi. Voi raukkaa häntäkin, en ymmärrä, miten hänen asiansa ovat, vaan minun täytyy epäillä. Huilu ei ole antanut vielä varsaa. Iisakki vahtaa joka yö.Olen niin huolissani tähtesi, kun et ollut oikein terve lähtiessäsi kotoa. Emäntätäti ei ole terve. Hänen kasvonsakin ovat pöhötyksissä.
Wiime yönä ei ole yhtään kylmännyt, on vain kauniissa pilvessä. Kunpas vain nuo kylvötyöt joutuisivat. Moni on jo kylvötyöt tehnyt loppuun asti.
wienolta sain kirjeen. Hän on oikein reipas. Sanoi yhden kerran saaneensa vastata semmoiseen kysymykseen, johon ei koko luokalta muut osanneet vastata kuin hän. On n iin hauska, kun Wieno. on mukavan, kun Wieno menestyy koulussa, sillä lukutie on hänen alansa. Lopetan, kun emäntä valittaa. Menen hänen luokseen. Jumala suojatkoon sinua, ettet tulisi sairaaksi. On niin turvallinen olla, kun olet Taivaan Isän kädessä. Siihen luottaen omasi”