Kirje 1919-5-20, Nivala
Rakkaimpani! ”Emäntä on samanlainen, ei hän taida toipua. Itse hän sanoo, ettei hänellä ole vähääkään toivoa paranemisesta. Tänä aamuna menin häntä hartioista hivuttamaan, sillä henkeä ahdisti kovasti. Sitten se vähän helpotti niin hän asettui makuulle ja sain tilaisuuden pikkuisen puhella.Huilulla oli varsa, kun menin aikaseen talliin töpötti siellä suhteellisen valmis varsa. Näytti siellä käyneen Iisakki, koska kaikki hevoset söivät heiniä. Weikon ja Kertun herätin talliin. He ovat juuri siellä katsomassa. Ei tiedä onko se ori vai tamma, mutta otsassa on valkoinen pilkku ja näytti kun hienosti turpaan menisi valkoinen piiru. Se on tumma. Siis tämä tpahtui 20 p.
Mehtälästä kävin maanantaina noutamassa Riskin, että jouduttaisiin noissa kylvötöissä. Otin kolme miestä työhön, yksi Pyhäjoelta ja kaksi Aittoperältä. He tulivat työtä etsimään jokainen. Wälttämättä minun pitäisi olla mukana työmaalla, sillä ottaissani kysyin, että jos he viitsivät tehdä työtä ja he sanoivat sitä tehneensä aina. Luulenkin heidän osaavan, jos olis vain johtoa, mutta kun aina epäilyttää.
Mehtälässä joudutaan, sillä näinä päivinä olisikin tullut kylvö tehdyksi, vaan kun Kutsutun ojat olivat pohjaamatta, niin sanoivat siinä viipyvän.
Opettajan isä tuli eilen postin kyytillä ja viipyy lauantaihin, jolloin opettaja viedään asemalle. Olkkosen toivo on sairaana oulussa. Hänessä on keuhkokatari. Lääkäri on määrännyt hänet pois koulustakin. Olkkonen meni h’äntä katsomaan, sillä Toivolla on kovin ikävä.
Kiire on. isä taivaassa johtaa kaiken. Asetun siihen, niin jaksan kaiken. Jumala suojatkoon sinua omasi”