Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! Emäntä on vähän parempi ja yläälläkin vähän. Torstaiaamuna, kun kirjeesi panin jo postiin, tapahtui emännälle se sydämen hätäily, minun piti hieroa ja painella hartioita. Hän on nyt aivan maannut. Syönti on jäänyt myöskin.Yöllä torstaita vasten kello 1 emäntä tuli minua herättämään, että hän on kovilla tuskilla. Painelin hartioita ja annoin lääkettä ja niin hän taas sai rauhan. Ei hän voi parata enää. Saa nähdä jaksaako hän elää niin kauan, kuin Wieno tulee, koska tämä sydänhäiriö on niin usein ja lääkkeillä ainoastaan asettuu. Tohtori meinasi kirjoittaa ensin morfiinia, vaan sanoi kuitenkin tämän lääkkeen sisältävän sitä niin paljon, että helpottaa ja kun parannuksesta ei ole toivoa. Puhuin emännälle sairaanhoitajasta, että kenet hän haluaisi, niin me heti laitamme sen. Hän sanoi, ettei tässä tarvitse ja mitä sillä tekisi. Kaino tuli siihen niin hän sanoi; Kaino muistatko, kun me yhdessä sairastimme ja meillä vakituisena hoitajana Annitäti ja kumminkin me aina kaipasimme äitiä.
Wuori oli murrettu, anteeksianto oli tapahtuntu. Arvaathan, että teen kaikkeni häntä hoitaakseni. En säästä mitään, kun voin häntä auttaa ja Jumala antaa minulle voimaa, jos tunnun uupuvan. En koskaan uskonut tätä sovitussanaa lähtevän sieltä kylmästä suusta. Kiitos Jumalan, että hän kaikki näin suuresti antaa, sillä en koskaan ole voinut rukoillakaan tätä, mutta Jumala kuuli äänetöntä.
Kylvötöistä Hakola on valmis. Korpihaalla muokataan ja tässä perunamaalla kynnetään. iisakki oli sairaanakin. Ne kolme hulikaania meni heti seuraavana aamuna pois. Kerron tästä kun tapaamme. Kantolan Matti on meillä kasakkana. Ja ne miehet, joita töihin esittelit, ovat laskuhommissa Wankka on parempi ja melkein terve. Wieras on meillä vielä suutari ja raatari myöskin. Uljas ei ole tullut. emme tietysti tee vaatteita, jos hän ei tule. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Seppälän Arvi on kuollut”
Helsinki 23/5 19 Rakkaimpani! ”Emäntätäti menee kuten olen monta vuotta sanonut. Anna hänelle se kirjeeni tai lue itse se hänelle jos hän enää jaksaa saada kokoon sitä ajatusta. Minä kirjoitin sen tahallani siihen muotoon, että sinäkin voit sen lukea. Mutta lue joka sana.
Korpihaka pitää saada kylvöön tai muuten meidän kylvö on naurettavan pieni. Murtakaa tunkiot vaikka miten, mutta murrettavat ne ovat. En voi töiden tulosta kiittää siellä kotona. Jos Uljas palaa, niin teetä vaatteet ja sano, ettei hänen tarvitse olla syksyllä pitempään.
Nyt olet päässyt vieraista. En ymmärrä, miksi sinulle tuokin risti annettiin, kun on vielä tuo sairas hoidettavanasi. Minä uskon myös, ettei täti ilman sinun läsnäoloasi ole tyytyväinen, vaikka ympärillä olisi 5 hoitajaa. Kyllä hän tulkinnut oikein sydämensä tunteet, vaikkei voi sitä muuten esittää. Jos olisi kiittänyt sinua noista sanoista, hän olisi itkenyt kuin lapsi. Mutta liikutuskaan ei ole hänelle hyvä. Kaipaako hän Jenniä ollenkaan? Wienoa uskon hänen odottavan. Ja se antaa hänelle voimaa. Mutta se voi myös siihen pisteeseen loppua, kun toivo toteutuu. Minä odotan kuolinilmoitusta. Puodin päällä on hyvin leveitä lautoja, joista saa ottaa hänen viimeiseen majaansa pohjan, jos pelkoni toteutuu.
Eikö isäsi tai Junnu pääsisi vähän johtamaan sitä Korpihaan työtä. jos taas näin käy kuten äsken sanoin, niin ainakin silloin on sinun saatava apua. Jumala kanssanne! Toivoo Kyöstisi”