Rakkaimpani! ”En ole saanut sinulta kirjettä pariin päivään, mutta ymmärrän hyvin kiireesi. Myöskin yksi syy on, ettei tänään tulleita kanneta. Mitään erikoisempaa ei minulle kuulu. Kirjoitan vain sinun ikäväsi tähden, kun puolet lapsista on pois ja täti on sairaana.Näin tänä aamuna niin omituista unta, jonka mielestäni selitän semmoiseksi, että sinä hoidollasi olet estänyt tuonen viikatemiehen väijyntää. Pelkään niin kovasti sinun väsymystäsi, kun tiedän, ettei tädille kelpaa ennen Wienoa muut hoitajaksi, ja lisäksi on hän niin lapsellinen, että aina pitäisi nähdä silmäinsä edessä hoitajansa, jos hänen tautinsa on sillä asteella.
Töistä en osaa nyt kirjoittaa, kun en ole kuullut niiden kulkua. Kylvön pienuuden tähden olen ollut hyvin kahden vaiheilla. Jos puuhaamme kylvöön suurimman osan Marjaananvainiosta Mehtälässä, mutta työvoiman takia se paras jättää, kun Jannella ja Ransulla on paljon kylvöjä ja meillä paljon aidan panoja. En tiedä tulenko torstaina kotiin, mutta silloinhan saat nuorta voimaa, joka tuo tavallaan sinulle kesän tunnelman. Uskon lapsirukkien innolla auttavan äitiään. Haluaisin minäkin sanoa heille eväiksi muutamia ohjeita. Heillä alkaa tavallaan uusi jakso. Tietysti annat Kalervolle ja Kainolle myös vapautta luvuista, vaikkakaan ei käy jättäminen tehtyä kylvöä ruohottumaan. Kuten sanoin kirjeeni jää nyt köykäseksi ohjeista. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltä”