Kirje 1919-7-26, Helsinki
Rakkaimpani! Odotin tietoja Mehtälästä vaan en saanut. Tosin se oli pettymys, mutta ymmärrän hyvin kiireesi, kun lienet ollut Mehtälässä mukana. Täällä lähtevät edusmiehet kotiin. Ojan mukana panen 20 rasiaa tupakkaa. Tietysti on sinne jo tullut. Jakakoon Junnu nämä ehkä palkkioina.Ståhlbegistä tuli Suomen ensimmäinen presidentti. Tuntui sentään lämpöiseltä, kun hän vakavana ja syvämietteisenä sorjalla suomen kielellä antoi vakuutuksensa ja piti puheensa. Kyllä hän oli vakavan kalpea, kun astui hallituksen eteen, vaan hermostumattoman vakaasti antoi vakuutuksensa ja piti puheensa. Meitä ministereitä hän pyysi jäämään paikoilleen, Niin muut menivät kotiin. Minun taas täytyy jäädä. Se on kohtaloni ja se koskee teitä syvästi. Ilmoitapa oletko sopinut tyttöjen kanssa ja mitä Junnu sanoi jatkuvasta olosta. Wai luuletko toisien voimien häneen vaikuttavan.
Sinne Ouluun pitäisi kirjoittaa siitä asunnosta. En oikein tiedä, mitä tekisimme Weikon kanssa. Ehkä me jätämme hänet kotiin, vaikka hyvä se olisi nähdä, miten hän siellä tulisi toimeen. Mutta ei hänellä ole kasviakaan. Ei se alku ole lupaava, joten se panee epäilemään. Annan sinun ratkaista tämän Täten asuntokysymyskin ratkeaisi helposti. Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”