Kirje 1919-9-23, Helsinki

Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Minä ihmettelen, etteivät lapset ole kirjoittaneet. Kyllä sillä Kerttu rukalla on otettava se lisäke pois. Poikasena se vaivasi myös minua ja kihlautuneena miehenäkin, mutta nyt se on luultavasti kuivunut. Mitä kysymykseesi perunain säilyttämiseen tulee, niin täyttäkää kellarit mahdollisimman täyteen ja kaivakaa aittojen taka ahteeseen perunakuoppa. Luulen sen parhaaksi siihen, ettei tule vettä. Sen voisi tehdä joko ovien kanssa siihen vähän kunnollisemman tai haudata tavallaan peltoon. Silloin olisi ehkä paras panna siihen aittojen rinnalle, jossa ympäröi ojat kolmelta taholta sitä suurta ojaa vasten. En muista onko se kaalimaa juuri siinä aittojen kohdalla. Kun siinä vielä pellon peittäissään auman katkaisee, niin tulee oja neljälle kantille, jolloin ei pohjavedetkään hätyytä sitä. Mutta kenties minä saan niille menekin hyvin pian. Puhuin jo tänään erään kanssa ja vaadin 25 mk kotona. jos huomenna saan kaupan niin sähkötän. Jolloin voitaisiin ruveta panemaan huoneisiin, kunnes säkit joutuisivat sinne. Valtiolle myös tarjoan, kun sillä on perunan kuivaamoita mm. Seinäjoella. Omaisuusverokaavakkeiden täyttäminen saa jäädä, sillä tänään valtioneuvosto jatkoi aikaa lokakuun loppuun. Elintarvekaavakkeita en ole joutanut täyttämään, vaan teen sen ennen kuun loppua. Vastahan kävin kotona, mutta minusta melkein tuntuu, että tulen ensi sunnuntaina juuri tämän luovutuksen takia käväsemään. Eilen pyysin tietoja rukiin sadosta. Saa nähdä saanko perjantaina tänne vastauksen. Hevosta en voi vielä tilata, mutta mahdotonta ei ole, että sen lauantaina tarvitsen. En ehdi enempää. Koske tuloni ei ole varma, niin kirjoita heti asioiden kehityksestä. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi. Kirjoitan vielä ehkä huomenna viljoista eräitä ohjeita”