Kirje 1919-9-27, Helsinki

Rakkaimpani! Oli valitettavaa, että ne auramiehet pääsivät kynsistä. Ne on heti saatava kiinni. Minä aijoin kirjoittaa niistä Pussinperän sängistä vaan unohtui. Ne ovat aurattavat ja kauran sänget. Ainakin pyhänä on yritettävä saada ne kiinni uudelleen. Aloittakoot yhdellä parilla siksi kunnes Heikkilästä joutuu toinen pari. Pussinperän tultua auratuksi siirrytään Ryönään. Siinäkin tarvitaa ainakin toinen mies. Ransu voisi olla siinä toisena, jos haluaa. Jos kumminkin nämä miehet joutavat, niin pidetään ne.. Ryönässä ollessa lienee paras ottaa talon ruokaan, kun kerran Mehtälässä täytyy hevosetkin syöttää. Auran osto ei ollut välttämätön, kun ei tahdo joutaa kuin kaksi paria auraamaan Toisen niistä miehistä saisi pyytää kotiin, jos Ransu haluaa Ryönään, kuten asiansakin vaatisi. Silloin saa alkaa maantien takaa sen keskimmäisen vainion. Myös rukiin sänget aurataan heti ja syvästi. Sitten mennään kahdella paria Joelle ja aurataan se peräpuoli toista latoa myöten tuolta laidalta. Siis siihen asti, missä alkaa ne pitkät sarat. Myöskin Mehtälässä aurataan tuvan takana oleva vainio ja Uudella suolla olevat rukiin sänget. Oikein minua hermostuttaa, kun näin työ keskeytyi, kun saatiin juuri hyvälle alulle. Jos tulen kotiin, jota en vielä tiedä, niin käyn heti lauantaina tapaamassa niitä miehiä. Ellen tule niin pyhänä on mentävä. Ensin Pussinperä ja sitten Mehtälän rukiin sänget ja sitten Ryönään. Syytän tästä itseäni, mutta olisi sinunkin tullut neuvotella jatkosta, sillä eihän meidän auraukset tässä olleet. Ryönässä ainakin toisella parilla täytyy olla ajomies. Kyllä pitäisi päästä siellä käymään. Lähetä minulle lauantaina hevonen ellen sähkösanomalla kiellä. Asemalle mennessä on paras käydä Kontiolta kysymässä onko tullut kieltoa. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”