Kirje 1919-9-6, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi, jonka pitkän odotuksen jälkeen sain. Woi Mooses rukkaa. Minua säälittää tuo raukka, vaikkei häntä syyttä tuomittu. Se oli ainakin kolmas kerta meidän ladosta eikä olisi ollut viimeinenkään, jos pääsi. Mutta sittenkin perheensä takia kadun, että annoin asian sen esiin. Lapset ovat kirjoittaneet ja kertoneet surujaan. Kerttu ja Weikko eivät kuuluneet osaavan ruotsia. Kerttu kertoi, että se kysyy niin oudosti. Asunto on tosi ikävä. Minulla on täysi kuva silmieni edessä siitä. Heillä pitäisi olla kaksi huonetta. Rouva on hyvin pikkumainen. Ei ole antanut edes yhtään laatikkoa ja maksuakin on korotettu. Minä käskin Wienon vaatia kaapin laatikoita ja jos ei saa niin ostaa kaapin itselle. Eihän siitä tule mitään ilman. Kerttu riepu oli nisunkipeneensä pistänyt talteen johonkin sohvan nurkkaan laatikon puutteessa siitäkin oli jo Weikkoa muistutettu. Kun laitat jauhoja, niin punnitse koko säkki. Ota riihimiehiä ja laita rukiin puinti. Minä pyysin sitä Ylivieskan eukkoakin riihelle. Riihille pitäisi joutua Mehtälässäkin, että saisi rukiit pois. Kirjoitan lapsille. Woi hyvin rakkaani ja kirjoita mahdollisimman usein Kyöstiltäsi”