Kirje 1920-1-10, Helsinki

Rakkaimpani! ”Mitään erikoista ei minulla ole tähän kirjeeseen vaan kirjoitan kumminkin huolienne lievennykseksi, kun teillä on siellä lähtöhuolet juuri päällä. Meidän ei tullut oikein sovituksi, mikä lehmä sinne viedään. Tosin se lehmä, jonka esitit on sopiva, vaan en tunne onko se hyvässä maidossa, että se vastaa tarkoituksensa. Jos niin on, niin on hyvä, mutta jos siinä on poikineita vanhan puoleisia, niin saat harkita olisiko niissä paremmin sopivaa. Astuttaa sen voi siellä aikanaan, sillä voishan olla niinkin, että ensi vuonna viemme sinne toisen, joten ei haittaa vaikka se poikii myöhemmin. Asia jää harkintanne varaan. Tietysti ei aivan vastapoikinutta voi lähteä kuljettamaan ja tuntuvaa taitaa olla vaikea hevosella kuljettaa. Rahat täytyy sinun nyt antaa lapsille. Wienon on erikseen kassavihko hankittava ja pidettävä kirjanpitoa, kuten sovimme. Suksia pitää panna mukaan. Vahinko vain, ettei tainnut tulla sauvoja. Hiihtoa tulee lapsien harjoittaa kuten jo varoitin. Toivon, että lapset tulevat viihtymään, kunhan saavat kotinsa kuntoon. Sano lapsille, että pitävät vieraanaan insinööri Nurmelaa, sillä olen pyytänyt tuota hyvää toveriani käymään heidän luona. Hän asuu Ylikiimingillä vaan käy usein Oulussa.Kirjoittakaa nyt heti, miten muutto luonnistaa. Minua se huolettaa, kun ei käytännöllinen käteni voi siihen ulottua. Kun olisin siellä, kaikki kävisi kuin nuottien mukaan. Ja tietysti se käy nytkin nykyisellä johdolla. Weikon täytyy asemalla lastausta toimittaessa olla mukana ja samoin purkaissa Oulun asemalla, voit nousta vaunuun, kun juna seisoo asemalle, että olet Iidalla tukena ja lohduttajana kunnes monien järjestelyjen jälkeen pääsee lastaussillalle. Rauhallisesti odotatte vaan kunnes vievät semmoiseen paikkaan joko pakaasihuoneen luona tai Löydynsuolla. Mutta ole varovainen noustessasi, jossa voi Iida auttaa. Älkää pitäkö ovea muuta kuin vähän raollaan voidaksenne seurata asian kehitystä. Varoitan vieläkin kynttilästä, että kynttilänjalka täytyy Iidalla olla mukana. Heinälähetystä varten täytyy minun kirjoittaa Ylivieskan asemapäällikölle, niin luulen sen edistävän vaunun saantia, kun Toivonen niitä tiedustelee. Lopetan vihdoinkin. Sydämelliset terveiset teille kaikille. Odotan jännitettynä kirjettänne ja kuulumisia muutosta. Kirjoittakaa pian ja paljon molemmat isälle.”