Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Tuntuu niin likellä käyneen kuolema, kuin kuului Luopajärven kuolema. Woi mitä ihmisiä. Woi miten pieniä me kumminkin olemme. Jumala yksin on suuri. Hän rakas Isämme taivaassa. Suo rakas Isä meidän maallisen tukemme elää niin huudahdamme. Täällä menemme entistä vauhtia. Ei muuta erikoista kuulu, kuin että myin sen kesken poikineen nuoren 700 markalla Sääski Matille. En usko, että kukaan olisi maksanut siitä enempi. Se näytti saavan möyrytaudinkin.Niin puuhaamme Ouluun. Olemme sinne kirjoittaneetkin ja aina pakkaamme siis vähitellen vain. Saa nähdä, miten taas saadaan kaikki soljumaan omaan uomaan. Räätälit ovat meillä vielä, sillä he rupesivat tekemään työnjohtajalle pukua. Se paltto, jota meinattiin Weikolle pienentää oli niin koin syömä, että täytyikin tehdä isän turkin päällisestä ja vuori vain siitä toisesta.
Halot ovat nyt kaikki kotona ja lauantaina vietiin lantaa Pussinperään ja tuotiin eloja. Kaikki tuli yhdellä kerralla, kun oli 8 hevosta. Ne vietiin omaan myllyyn, vaikka emme ole oikein selvillä, miten ne puidaan vaan pian kai se selvenee, kun odotamme, sillä tuntuu olevan niin hyvää voimaa siellä Jyrkän myllyllä ja sitä voidaan johtaa meidänkin ryskyyn, kun pannaan muutama syltä sähkölankaa. Aina vain kärsimme niistä surunviesteistä, vaikkakin voi kaikki johtua muusta.
Iidan kanssa emme ole päässeet oikein sovintoon, sillä hän aina sanoo, ettemme tiedä elämmekö keväällä enää. Jospa taas asiat kehittyvät itsestään. Koetan kyllä päästä keskusteluun. Hän onkin taas käymässä kotonaan. Tulihan meille pieni yhteenotto Iidan kanssa, vaan jaksoimme sen pian sulattaa. Onhan se tämä elämä kumminkin niin kiperää.
Lopetan tämän enkä kirjoita ennen kuin lapset lähtevät, jos vain ei tule mitään erikoista. Niemelän Heikki pyysi sinua käymään, sillä helmikuun 2 pv on meijerikokous, jolloin sarjankyläiset aikovat vaatia 40 p kilometriltä kuljetuksesta. Sanoin, ette kai maksa. Heikki sanoi, täytyy siihen mennä, jos he vaativat. Woi semmoisia miehiä. Koeta asettaa tulosi silloin. En soisi menevän noin. Ole niin hyvä. Jumala Sinua suojatkoon. Hän sinua tukekoon, sillä näin, että toverisi mentyä sinulla lisääntyi työt”
Rakkaimpani! Tiistai-ilta, kun tätä kirjoitan eikä yhtään miestä ole tullut lisää. Tänään laskimme Iisakin kanssa veden kuppeihin, vaan kovin tuli ikävä, kun vesi valui kaikkialta eikä tullut vettä kaikkiin kuppeihin. Kumminkin tuli niihin viimeisiin. Tosin oli syynä se, kun muutamissa kupeissa oli reikä korkealla, emmekä voineet antaa tulla paljon vettä, kun se Knuutin puolinen säiliö vuoti niin kovasti. Kyllä Sinun täytyy pyytää Kalervo tänne, että nuo viat korjaantuvat, sillä meillä ei ole semmoisia miehiä kotona, jotka ymmärtävät korjata tämmöisiä vikoja. Pöytien kohdaltakin seinien vierestä vuoti oikein tiukasti useammista paikoista. Tämä näkemys minua vaivasi, vaan jos olen suotta levoton. Samppa ja Wäinö saivat Tammalan auratuksi. Ja nyt näyttääkin tulevan sula aika siellä. Ilma on nyt lämmintä.
Keskiviikkoaamu. Kiitos kirjeestäsi. Sain sen illalla. Nyt ei ole ollenkaan kylmännyt eikä sada. On lämmin ilma. Kunpa olisi se Niemi tullut laskemaan nuo viimeiset huoneet. Iisakki jo eilen veisti niitä pönkäpuita myllyllä. Se Virtsapumppu laitetaan heti, sillä työnjohtaja sanoi Wäinöstäkin tuntuvan vastahakoiselta virtsanajo, kun se pitää niin korkealle syytää. Ei Sinulla ole muita vaatteita kuin ne joita olet itse pitänyt töissä. Kunpa tulisi miehiä lisää. Joudutan tämän postiin. Ikävöivä tervehdys omaltasi”