Rakkaimpani! Noustiin ylös aikaseen, sillä nyt viedään heiniä asemalle. Ei saatu muuta kuin kaksi umpivaunua. Saa nähdä miten mahtuvat ne 5000 kg. Sinne mennään 8 hevosella viemään niitä heiniä. Wäinö ei ole vielä tullut. Koetan saada hänen isää tänne, että kuulen miten on asia. Täällä on ajettu Pussinperään lantaa ja ne kykäät? kotiin. Työnjohtaja sanoi, että hän luulee lannan piisaavan, kun olit sanonut, että sinne tarvitaan tukko? lantaa. On myöskin alettu karin ajo. Navetan kellarista on vedetty hyvillä ilmoilla noille muratunkioille aittojen tykönä. Tämmöinen on nyt hevostöiden meno ja Toivonen on pysynyt yhtä reippaana kuin ennenkin. Wäinön poissaoloa hän harmittelee.Mitään erikoisempaa ei tänne kuulu. Tyyntä ja tasaista on elämä. En ole lapsiltakaan vielä saanut kirjettä, vaan hyvin ymmärrän, että heillä on järjestelemistä siinä kodissaan. Weikon oli paha lähteä, vielä hän palasi portailta takaisin ja sanoi, äiti enkö saa jäädä kotiin. He Kertun kanssa itkivät. Kerroin heille taas sen saman; että te ruumiillisella työllä pitäisitte itsenne kun halu on ja voimia ei olekaan niin tulee liiaksi ponnistetuksi ja koskaan ei tule takaisin se menetetty terveys. Nyt on teillä hengen kylvöaika. Nyt laajennatte tietojanne, nyt avarratte näköalojanne kotia varten. Näette, miten koti kaipaa. Isä ja äiti odottavat teitä kotiin ja teidän toimintaanne kotona. Kaikki saavutus tässä maailmassa pitää ostaa jollakin kieltäymyksellä ja jonkinlaisella kärsimyksellä. Pikku nupukkamme, Jumala heitä varjelkoon. Luulen, etten jaksaisi elää, jos en tietäisi teidän kaikkien olevan taivaallisen Isän kädessä. Hän joka meidät kaikki on luonut ja sitten viepi sinne kotiin, josta ei koskaan palata. Näin ajatellen suljen tämän kirjeen tuomaan isälle lämpöisen tervehdyksen omaltasi”