Kirje 1920-1-18, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kirjoitin viime yönä lapsille ohjaavat kirjeet sekä tänään Iidalle. Tuntuu, että jotakin on kirjoitettava myös sinulle. Aino Kontio on nyt täällä ja minä käytin häntä Ateneumissa kuten hänen isänsä 15 vuotta sitten. Monen taulun ja veistoksen edessä tein kuin setä sinun läsnä ollessasi. Miksi pitää ihmisten, jotka ovat niin jumalallisia lahjoja saaneet. käyttää niitä väärin ja etsiä muka realismin nimissä luonnottomuuksia. Tuo hurskas nunna sai täältä Kirurgilta väliaikaisen hoitajattaren paikan, joten matkansa tulee huokeaksi, kun saa asunnon ja ruuan. Minusta hän on rasittuneen näköinen melkeinpä kärsivän. Mutta sittenkin tuntee hän olevan omalla alallaan. Ja siinähän se on ihmisen onni, vaikka sitä on toisen vaikea ymmärtää.Minua huolettaa sinun surusi. On siivotonta konnuutta, jos se Wäinö meni. Rahaa lienee saanut vain 300 mk ja saappaat, housut, liivit, kinttaat, sukat ym. Lienet saanut sen isän puhuteltavaksesi. Ehdottomasti on hänen tultava takaisin tai maksettava pari sataa heti takaisin. Uhkaa haasteella ja sano, että kielletään häntä kenenkään pitämästä työssä. Waikka käräjöimään me emme ryhdy. Poliisilla voisi sen meidän hevosella noudattaa, mutta asia vain pahenee. Jos sanoo työnjohdon tarmokkuuden tähden lähteneensä niin lohduta Toivosta, ettei se säikähdä tätä. Minä en moiti vaan päinvastoin kiitän häntä johdon kunnollisuudesta.
Karinajonne meni vähän hajalle, kun oli se heinänvienti. Nyt saa vakavasti sitä jatkaa, sillä heiniä ei lähetetä ennen kuin helmikuulla. Ei kahteen umpivaunuun menen kuin 4000 kg. En huomannut sanoa, että olisi saanut jättää Ylivieskaan myymättäkin vastaisia lastauksia varten, jos olisi saanut kunnollisen suojan. Mutta samahan se oli kun myivät nyt liiat.
Mitenkähän sen Sampan vaatteiden laita nykyään on. Minä olen ajatellut, jos me myymme sille sen uuden sarkaliivin ja takin, joka värjättiin täällä mustaksi, sillä ne päästävät niin väriä, etten minä saata niitä pitää ja lähinnä ne on saava Samppa. Ne housut täytynee jättää minulle. Ota niistä Sampalta liivistä ja takista 200 mk ja koko puku 300 mk, sillä kyllä kai minä tulen toimeen ilman niitä housujakin, jos ne ovat hänelle välttämättömät. — Jos ne eivät ole Sampalle välttämättömät, niin anna olla. Sitä sinistä sarkatakkia ei hukata. jos hukkaat niin sano, että värin lähtemisen tähden en minä voi nykyisessä työssäni pitää, kun täytyy olla puhtaana aina. Ulos talosta niitä ei myydä.
Wai otti Weikon lähtö niin koville. Lapsiraukat olisivat kotona ja monessa suhteessa se olisi hyvä, mutta toiset puolet asiassa vaativat tätä. Kyllä minusta tuntuu mukavalta nykyinen järjestys. Uskon niiden viihtyvän hyvin ja silloin ne myös menestyvät.
Weikko kirjoitti, että Teuvo Saalasti on jättänyt koulunkäyntinsä. Siinä isän kuoleman seurauksena taas yksi surullinen ilmiö. Tekisi mieli ottaa se sinne Weikon kamariin ja meidän leipiin, mutta sitä minä en uskalla, kun hän on ollut raakojen sotilaiden joukossa Aunusmatkoilla, niin pelkään jääneen mieleen tahroja, jotka voisivat tarttua omaan poikaamme. Lapset tosin eivät häntä moittineet, mutta se äidin kasvatus ja luonne on minulle kauhistus ja senkään tähden en uskalla. Wieno ei maininnut mitään Eevasta. Ehkäpä hän ei sentään tunkee. Heillä on isä, mutta surullisempaa on S. lasten kanssa. Se Laila S. kuului nyt asuvan Wuotilassa ja saavat meidän perheeltä sinne maitoa 2 litraa päivässä. Woi kun on niin paljon orpoja maailmassa ja vielä enemmän heikkoja kasvattajia. Mielellään soisi hyvää kaikille vaan siihen ei ihmiskäsi ylety. Kunpa osaisimme omiamme kasvattaa. Helposti nekin hairahtuvat, kun ovat lapsia. Warota vielä varovasti Kerttua nimittelystä. Lienet sinäkin puhunut. Kalervosta ja Kainosta en nyt kirjoita ennen kuin saan vastineen edelliseen. Sydämelliset terveiset teille kaikille Kyöstiltäsi”