Kirje 1920-1-20, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Heinien jättäminen myymättä oli hyvä, mutta se on valitettava, että niitä on jäänyt ulos. Ne tulevat seisomaan siellä luultavasti pitemmän aikaa ja sen tähden ne pitäisi saada suojaan. Niitä ei myydä alle 55 p kilolta. Soitapa Willelle eikö se voisi saada suojaa niille. Mitä heinänpaalitukseen tulee, niin saisi ne paalittaa siellä Wehkalan varvilla siis Junttilan uutta suopeltoa vasten ne timoteinladot. Niitähän on siinä 5 latoa. Wälttämätöntä tämä ei kumminkaan ole, kun lähetys tulee myöhemmin. Mutta nekin on pantava latoon takaisin. Muulla ehdolla ei saa ruveta paalittamaan. Minun olisi pitänyt saada tänne luettelo niiden paalien painosta, että tiedän laskuttaa täällä. Lienette saaneet 4000 kg siihen umpivaunuun. Kirjeestäsi sain sen käsityksen, että miehet olivat heinänvientireissulla yötä. Se olisi ihme, sillä sitä ei meillä vielä ole tapahtunut. Kyllä muistuu mieleeni monta heinänvientimatkaa, jossa joutui ponnistelemaan ylivoimaisesti lastatessani lukuisia vaunuja heikkojen toverien kanssa.Täällä on tavattoman tautinen aika. Alkiokin on makaillut eilen koko päivän ja on huonon näköinen nytkin. Minun taitaa pitää huomenna lähteä Jalasjärvelle Luopajärven hautajaisiin. Olen pysynyt Jumalalle kiitos terveenä kuten tavallisesti. Toiset sanovatkin aina Kallio se on aina samanlainen. Onhan se suuri armo ja onni. Mutta sittenkään ei tiedä kerskata voimistaan ja teoistaan. On niin monen elämänjuoksu päättynyt äkkiä. Nytkin on monia huonona sairaana.
Isällesi lähetän valtakirjan. Kyllä ne on jätettävä oikeuteen ja valvottava myös testamentti, että päästää siitäkin. Moiteaika on 1 vuosi 1 vuorokausi. Minähän käskin kirjoittaa 4 näitä pesäkirjaa, joita 2 oikeudelle ja 2 minulle tänne. Ellei isälläsi ole kahta, niin kehota kirjoituttamaan otteen. Kyllä se asia järjestyy. Kirjat voi myös ilman valtakirjaa jättää sisään, mutta testamentin valvonnassa ehkä vaativat valtakirjan. Huomenna panen sen postiin. Nyt en kerkeä. Mitään erikoisempaa ei kuulu. Luultavasti en tule Jalasjärveltä kotiin, vaan vasta viikon päästä. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”