Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Sanoin heti, että emme olisi uskoneet teitä semmoisiksi vanhemmiksi, ettette heti tulleet ilmoittamaan meille, kun hän oli sitoutunut vuodeksi, että pojallanne oli semmoiset aikeet ja heiltä oli lähtenyt toinenkin poika mukaan. Isä sanoi, ettei hän tiedä, mihin he ovat menneet. Olemme kuulleet, että he olisivat menneet Paavolaan. Ja Wäinö otti vielä velkaa työnjohtajaltakin 17 mk. Kyllä hän oli huono mies. Kenties näin, sillä hänestä kuului kaikenmoista rumaa. Työnjohtaja sanoi, että hän muistelee miestä Hämeestä, sillä se palkka, mikä Wäinölläkin oli niin hyvä, että sillä saa kunnon miehen siellä. Mitä Sinä kaikesta tästä sanot?Ei ne miehet olleet yötä Ylivieskassa. Tosin ne tulivat myöhään, kun oli pitänyt purkaa vaunut, niin meni niin kauan ja sitten loppumatkalla tuli kova lumimyrsky, ettei hevoset olleet tahtoneet ollenkaan juosta. Niille heinille he saivat yhden avovaunun. Panen jäljennöksen tähän niin näet heinien määrän. Työnjohtajalla on paalien määrä. Kyllä saan ne häneltä, jos tahdot ne sinne.
Jumala suojatkoon Sinua siellä, että pysyisit terveenä. On niin kumma riidellä puolueista ja niiden oikeudesta. Emmekö näe, miten Jumala hoitaa asiat. Meidän tulisi sanoa. Kiitos Jumalan, että kelpasimme nyt astumaan johtoon, kun tahdoit Suomen kansan menevän tätä tietä.
Sen armahdusasian puolesta olen rukoillut, että Jumala antaisi sille semmoisen käänteen, kuin Suomen onni vaatii. Siellä otatte ratkaisevia askeleita. Sydämestä kohoaa huokaus ja rukous korkeuteen Herra johda heidät oikeaan, johda heidät Sinun johtoosi luottamaan.
Lapset ovat iloisia, kun on oma koti. Kun se Iida vain taipuisi heille keittämään, mikä heistä on mieleistä, vaan se ei tunnukaan luonnistavan oikein vielä. Mielelläni kävisin tulevassa kuussa heitä tervehtimässä. Se tuntuu aivan siltä, vaan onhan se pääsy niin ja näin. Tule kotiin käymään. Minulla on sinulle mukavaa kerrottavaa. Kaipaava omasi”