Kirje 1920-1-24, Helsinki
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Kuten sanomalehdistä olet nähnyt, olen minä ollut presidentin mukana matkoilla. Ensin olimme Luopajärven hautajaisissa ja sitten vähän koetettiin mekin parateerata valtion päämiehen liikkuessa maaseudulla. Wastaanotto olikin kaikkialla lämmintä ja vaikutti matka epäilemättä hyvää sekä presidenttiin että kansaan. Minulle, joka en ole tottunut tällaiseen, oli tietysti vastenmielistä olla kaikkialla mukana, mutta tein sen hyvän tarkoituksen takia, kuten ministerin tuleekin. Matkavaikutelmana voin vielä omasta puolestani sanoa, että olisin sydämestäni suonut minulla olevan paremman turkin näissä paraateissa, kun viran puolesta seurasin mukana. Tampereella, jossa sotaväki oli vastassa, koetin iskeä silmäni miehiin, kun pitkin rintamaa kävelimme, vaan en huomannut tuttua muuta kuin Ylikankaan Matin. Kyllä hänkin näkyi minut huomaavan, vaikka luonnollisesti ei voinut muuta kuin katseella seurata, joka sekin heikkouksiensa tähden oli hieman arka. Luonnollisesti oli siellä monta, jotka minut 4 miehen joukosta tunsivat, vaikka minä en satojen miesten joukosta heitä huomannut.Lapsilta sain kirjeen. He ovat iloisia. Kyllä se Wieno ei paljon heilahtele, kun lupasin ostaa luistinmerkit ja 1/2 tuntia päivässä käydä siellä, mutta jätin ratkaisun Wienolle, niin muiden oli antanut ostaa, vaan ei itse aikonut sinne mennä. Kyllä hän on kuin äiti niille toisille. Toivotaan, että hän osaa myös taivutella Iidan emännöimään heidän toiveiden mukaan. Kyllä tämä on terveellistä kasvatusta niille monessa suhteessa. Olen oikein iloinen, että tämä näin järjestyi. Ennen muuta on lehmän oleminen siellä verraton etu. Myymällään maidolla saavat he Iidan palkan. Wieno sanoi, että sitä olisi enemmänkin myydä.
Weikko kirjoitti huolissaan siitä, että oli kuullut Wienolta jotain Heikkilän myynnistä. On luonnollista, ettei siitä mitään tule, vaikka sillä on monia puolia. Toivoselle saat antaa luvan hommata Hämeestä miehen, jos haluaa. Wäinön palkka en pidä miehelle kalliina, kun vaan on vankka ja kunnon mies. En oikein ymmärrä minkä sille lurjukselle tekisi, sillä käräjöimiseen ei viitsisi ruveta ja aivan seurauksitta sitä ei viitsisi esimerkin vuoksi jättää. Myös olen ajatellut toista työnjohtajaa Mehtälään kesäksi. Se emännän saanti sinne Mehtälään alkaa myös huolettaa. Koetan, jos suinkin voin tulla lauantaina kotiin, koska sitten taas alkaa eduskunta.
Pasi Jääskeläinenkin kuoli täällä. Kyllä jää paljon lapsia orvoiksi. Jumalalle kiitos, että minä olen terve. Alkio on sängyssä ja rouva on täällä. Toivottavasti hän voittaa taudin, sillä hän ei ole heikko. Kunhan te siellä pysyisitte terveenä. Se toivomus tuntui olevan lapsillakin sydämellä. Merenheimo on täällä. Oli kerran jo meidän rapussa, vaan minulle tuli Kuhlefelt vieraaksi, niin ei voinut kutsua. Kirjoita heti. Näin viime yönä niin mukavaa unta, että olisin suonut olevani kotona. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”