Kirje 1920-10-13, Helsinki
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi. Kyllä nyt Huippula antoi huonon neuvon, kun sementillä paikkautti lahonnutta pumppua. Se tulee olemaan pysyväinen ka putki pettää ensin. Se ahde voi venähyttää karvia. Sen tähden olisi ollut parempi aukaista ahde ja panna rautaputket. Mutta antakaa nyt olla. Minua kaduttaa, kun ilmoitin Lantolle, että jäljissä on korjaamista. Se vesi siellä pumpun uomassa on varma, koska teillä säiliön pohja vuotaa. Minä pelkään tätä. Saa nähdä paneeko Karvonen uuden kerroksen. Emme arvele mitään vaan annamme itse etsiä syyt. Aina tällaiset paikat tahtoo vuotaa, olisi hyvä, ettei tästä numeroa syntyisi. Niemikin olisi voinut nämä korjata, vaan minua suututti, kun hän joka viikko olisi pyydättänyt. Ja Karvonen on tarpeen putkituksen takia. Seppää saisitte käydä kysymässä. (valottunutta) Kyllä virtsapumppu tuli aikanaan paikkaan. Muissa kellareissa ei ole niin paljon moskaa kuin siinä, joka on ensin esillä. Antaa sen nyt olla, sillä minulla on eräs keino siihen. Ottakaa nyt kellari mahdollisimman kuivaksi. Sitten vasta toiseen vinkkeliin. Olin hyvin iloinen, kun tämä rupesi menestymään.Lapsille kirjoitin. Minua niin säälittää se nöyrä Kalervo, kun se ei taida pärjätä. Perunat kuuluvat siellä paleltuneen. Viekää uusia. (valottunutta) – Karsinoiden teon neuvon myöhemmin. Mutta siltä varalta, jos sinua onni potkii miesten saannissa piirustan paperille, miten karsinat tehdään, niin Karvonen voi ohjata. Saapa nähdä särkyykö siellä karjakko. Ollaan tyyniä (valottunutta) Näin olen taas lastia lisännyt entisten huolten päälle toivossa, että se keventää tavallaan huoliasi. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”