Kirje 1920-10-22, Helsinki
Rakkaimpani! Eilen kirjoitin ja annoin monia ohjeita. Jatkan niitä. Karsinain piirustukset ovat pöydälläni semmoisessa paksussa paperissa. Mutta ne lienevät nyt myöhästyneet. Kumminkin neuvoin ne niin tarkkaan, etten usko niiden voivan väärin tehdä. Kylläpä on ihme, kun puuputket ovat lahoja. Se ei ole muuten selitettävissä, vaan kun maa on niin perin kuivaa. Lienette panneet rautaputket. Tietysti otetaan puuputket pois. Kumminkin olisi toiset jätettävä ja koetettava myös niiden toisien putkien kuntoa ojan auki ollessa ja asetettava navetassa olevan pumppu siihen toiseen rööriin siltä varalta, jos tuulen avulla ei aina saataisi vettä. Se navettapumppu on siihen hyvä, kun kiinnittää sen lattiaa vasten siihen suipistettuun rööriin. Putki on lattiaa lähellä katkaistava ja pantava rautavanne päähän ja sitten rautaputki sen sisään ja tiivistettävä lujaan. Nostoputken voi panna yli laidan kuten moottoripumpunkin putken, sillä säiliön kautta on paras senkin avulla saatua vettä käyttää. Pelkään kovasti, että neuvoni tulee tässä myöhään, että on jo oja tukittu ja tarkistus ei käy päinsä. Onnettominta on jos on revitty pois nämäkin putket. Ylös nostettuihin puihin tehdään uudet karvit ja pannaan tallijohtoon. Lienevätkö murtaneet sen vesihuoneen lattiankin saadakseen rautaputket sinne. Jos neuvoni ei myöhästy, niin paras olisi panna vaan siitä ulkopuolelta lähtien, sillä siellä jo pysyy puu paremmin lahoamatta. Kuten sanoin, niin oikein pelkään, että siellä on Iisakki saanut jykerretyksi kaikkien röörien purkamisen. Rautaputket olisi pantava raakaan saveen. Toisia putkia en luule lahoksi, kun ovat aina olleet ilman vettä. Tämä rööri on toisinaan ollut kuiva ja toisinaan märkä ja siinä yksi syy lahoamiseen. Hevosien päitsiä kulkeutui Mehtälään varsojen kanssa. Myös tuvan naulassa roikkuvat yhdet resut, vaan T. ei vanhoja näe. Suutarin lienet saanut näitä laittamaan. –Sunnuntaina käyn Seinäjoella puhumassa. Lähden lauantai-iltana ja palaan maanantaiaamuna. Wesihuoneeseen olisi hyvä saada takka, koska siihen menee kovin vähän tiiliä. Karvosen kanssa lienette jo asian ratkaisseet. Pikkaraiselle selitin ladon teon. Jos Jaakko on siellä niin luulen asian hyvin järjestyvän. Sydämelliset terveiset ja voimia huoliesi kantamiseen. Kyöstiltäsi”