Kirje 1920-11-27, Kotona

Rakkaimpani! Kiitos sydämellisistä onnitteluista ja kirjasta. Katrin päivänä meillä oli hyvin vähän vieraita. Kivimäen, Pokelan, tohtorin, apteekkarin, Laakson ja Kärenlampi, isä ja äiti pistäytyivät päivällä.Täällä on taas kesä vettä satelee. Niitä kauroja Joelta ei saada, jos vain on näin sula. Eilen koetettiin, vaan melkein oli turha yritys. Nyt tänään noudettiin kauroja Takanevalta ja sanoivat, että sinne oli hyvä kulku. He olivat koettanee ottaa aumasta vaan se oli läpimärkä. Miehet sanoivat, ettei niillä tee mitään. Ei edes silppuja niistä saa. Kyllä se on surkeaa. Kukahan kattoi sen auman?
Työnjohtaja ajatti savea kaivoon, joten sitä on toista kymmentä kuormaa ja rööri on tietysti pois otettu. Kirjoita aina työnjohtajalle työohjeet. Näenhän aina, kun ovat minun kirjeeni sisässä. Hän oli niin iloinen kun sai kirjeen ja liikut ovat olleet paremmat. Meidän täytyy elää miehille mieliksi, vaikka emme tahtoisikaan. Iisakki on sairastellut pari päivää ja kävi lääkärissäkin. Lääkäri oli sanonut olevan kataria rinnassa. Työnjohtaja oli viime yön myllyssä Iisakin sijasta. Arvin maksoin pois ja August sanoi, ettei hänkään tule, jos ei seppä tule. Taas on suutari makoillut tämän päivän.
Ja kuule kun niiden Kertun kenkien kävi niin, että tuli semmoiset, jotka sopivat minulle kahden sukan päälle. Mitat olivat tarkat vaan hän ei niistä välittänyt ja nyt lähetin vain Wienon kengät. Pyysin suutaria, että nyt mitataan ja sitten tehdään lestit ja hän lupasi niin tehdä. Juuri Eemeli tuli myllystä ja toi 110 mk ja hän sai 100 mk. Iisakki ei tule saamaan yövuoroista, sillä hän on levähtänyt ja yhden yön on se hyytymisen tähden seisonutkin. Tuntui niin hyvältä saada lisää meijeritiliin, jota sain 6,329 mk. Niitä sikoja en vielä ole aikonut panna menemään, sillä saisivathan ne olla painavampia, kun perunoita on riihessä. Kyllä sinä ostit minulle liian kalliin lakin, sillä se on niin arvokkaan näköinen. Tämän lopetan. Tervehdys kaipaavalta omaltasi”