Kirje 1920-11-9, Nivala
Rakkaimpani! Kiitos pitkästä kirjeestäsi. Sitä lankkulattiaa oltiin aloittamassa vaan puretaan se heti. Waan se viimeinen kittaus ei pidä, sillä miehet sen haperon lapiolla työnsivät eikä se ole tarttunut siihen halkeamaan. Kyllä tämä on mahdotonta. Ja nyt mennään taas hakemaan sementtiä ja paikkaamaan vaan se pohja laskeutuu niin mitä auttaa paikkaus. Waan täytyy tietysti kaikki koettaa. Jaakko Mattila oli täällä eilen ja hän sanoi veljensä sanoneen, ettei kannata ruveta, jos ei saa 200 mk kuussa ja vielä yhdet kengät. Mitä sanot? Markku tuli illalla vaan Perkkiön Mattia ei ole vielä näkynyt. Iisakki on kuin ennenkin. Kujalan Matti tulee tänne yhden pojan kanssa.Karjakko tuli illalla. Niin kuin näet en ole ihmistuntija. Tämä on koko huiputtaja ja vähän koketti iso lihava ihminen. Sen myös uskon, että kurssia osaa pitää. Ei sitä rööriä ole vielä otettu kaivosta pois. Kyllä on surkea tuon säiliön kanssa. Wettä on sadellut. Kyllä koetetaan aina jos pääsis pellolle. Ei ole vielä lato valmis, sillä on joinakin päivinä pitänyt varsojen karsinoita tekemässä. Mistä kauroista käytetään lehmille, kun ei ollut niitä vanhoja kuin 4 säkkiä. Kiire postiin Kaivaten omasi”