Kirje 1920-12-5, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Säiliö ei kestä. Taas se ratkesi vuotamaan, kun pumpattiin siihen vettä vähän yli puoli välin. On niin surullista, että aivan pakkaa se olla mielessä. Saa siinä olla vettä yli sen lasku kraanan eikä sitten tule tippaakaan kivijalasta, vaan ei puolilleen saa laskea. Onhan se hyvä näinkin.Lunta ei ole täällä, joten ajot ovat melko mahdottomat, sillä kärryt tahtovat aivan särkyä, kun on niin kova keli. Mylly pyörii vielä ja tuntui olevan parempi, kun on jäätynyt niin se ei hyydy siihen häkin eteen. Iisakki on sitä käytellyt, sillä Eemeli sanoi, että se pyörii jo hiljempaa, ettei hän viitsi siellä enää olla. Iisakki sanoi käyttäneensä 3 yötä eikä ollut nukkunut päivällä ja sanoi, sinä maksoit 70 mk vaan minä 60 mk, sillä tuumasimmehan, ettei enää lahjoja tehdä ja minä ainakin sen muistan kun näen Iisakin kässehtimässä ja uskoin sinunkin muistavan.
Se suutari on onneton pidettävä, vaan täytyy kun on kesken työt vielä. En teetä enää ylimääräisiä kenkiä, sillä hän ottaa 30 mk päivältä ja niin sairas. Hyvönen sanoi olevansa Huugo Hyvönen 22 vuotias. Kyllä hän on rivakasti hoitanut. Karjakko ei taida olla mikään kaino. Saa nähdä mimmoinen hän on, kun tulee lähemmin tuntemaan. Epäilen vähän hänen siveellistä pohjaansa. Niin se puinti kävi mainiosti. Sanoivat niitä kauroja vielä olevan käyttämättä toista sataa säkki. On niin vaikea saada ne mahtumaan jauhoina, etteivät kuumenisi. Toivonen käski kysyä otetaanko rankoja tai tarvepuita kotisarasta, kun olisi niin hyvä olla metsässä kun ei lumi haittaa. Kirjoita heti tästä. Onhan tässä taas asioita. Meinasin kirjoittaa pitkästi vaan eihän sitä viitsi kaikkea lorista, kun kohta tulet kotiin. Kaipaava tervehdys omaltasi”