Kirje 1920-2-14, Kotona
Rakkaimpani! Kiitos kirjeestäsi! Odotin sitä ja luulinkin, että olet sairastunut, kun sain sieltä kirjeen naisen käsialalla, vaan se olikin Merenheimolta, joka kirjoitti muistoja Heikkilästä ja kouluoloista.Perjantaina meidän koetettiin puida sähköllä, vaan se ei menestynyt vielä. Tietysti puuttui taitoakin, kun yksi osa kuumeni niin siinä moottorissa, että paloi pilalle ja nyt täytyy odottaa kunnes saadaan uusi tilalle tai vanha korjatuksi. Se olikin ensin pyörinyt liika kovasti, vaan oli vähennetty voimaa niin se oli mennyt hyvin vaan kesti vain hetkisen. Jo sirkkeliä pyörittäessä oli se tahtonut liiaksi kuumeta, vaikka sen pyöritykseen tarvittiin vähemmän voimaa kuin ryskyn, niin se kesti. Saa nähdä milloin se menestyy paremmin, olisi jo niin kiire.
Sain Wienoltakin kirjeen. Hän pyysi minua sinne laskiaisena, vaan en mene tietysti. Katria en uskalla ottaa mukaan enkä ketään lapsia, sillä tämä on pitkä matka hevosella ja eivät ole vielä vapaat yskästä, niin on se voittamaton este ja siellä silloin vaara uhkaa. Ei Katri tahdokaan, kun olen hänelle selittänyt sen vaaran. Kyllä hän toisinaan itkee mukaan mille tuulelle sattuu. Woita sanoivat pitävän tuoda muassani. Sitä ihmettelen, sillä sitä tuli heille iso pytty mukaan, jonka säästin Mehtälästä tuotua ja täytettiin vielä kotivoilla. En ymmärrä semmoista emäntää, tuntuu kun he olisivat syöneet vaan voita leipää. En sano Wienolle mitään tästä, ettei tule kompastusta. Menen katsomaan sitä hommaa, jos viikossa pitää lähettää 5 kg voita. Iida raukka ei ole emäntä. Koetan käydessäni hieman tarkata ja huomauttaa, sillä huomasin jo Wienon kirjeestä, että hän paheksu ja pelkäsi, mitä sanon tästä.
Tulin juuri saunasta ja pakisen vielä vähän. Kalervo on vaan niin heikko. Koetin saada hänelle rautaviiniä vaan apteekissa ei ollut. Minä olen samanlainen, kun nautin niitä tämän lääkärin lääkkeitä ja täytyisi aina syödä niin valikoiden. Äyrityksestä ei ole kuulunut mitään, sillä en ole juuri liikkunut kotoa mihinkään, vaan työnjohtajalle oli Olkkonen antanut tämän lapun. Olisi niin mukava, kun olisit kotona, vaan Sinähän et pääse. omasi”