Rakkaimpani! ”Nyt olen lasten luona. Kyllä he pitävät huoneet raittiina. Uskon sen olevan yksi syy, että he ovat säilyneet espanjantaudista, joka täällä niin tuo surun kaikkialle. Se Tuomisen rouvan kuolema tuntuu niin pahalta, vaikka on aivan vieras meille. Isä ei ole vielä saanut hoitajaa pojille eikä hän tahdo antaa lapsia rouvan äidille. Kontion Aino on täytynyt ottaa kotiin, sillä Soini on niin huonossa kunnossa, sillä Soinin vanhin tyttö on niin huonossa kunnossa, ettei ole vähääkään toivoa. Sen sanoi Soini minulle, kun ajoimme siitä sivu. Ja emäntä myös on saanut kaksi sydänkohtausta. Tietysti surusta, kun näkee että Kaino otetaan heiltä pois. Kyllä on hyvä, että heillä on semmoinen Aino tukena, vaikka tämän maailman tuet ovat heikkoja, jos vain meillä ei olisi sitä iänkaikkista tukea, joka ei horju.Työnjohtajamme käski kysyä ajetaanko sitä hiekkaa samasta kankaasta, josta Mehtälään ajettiin. Kuitenkin tiili tuli heikoksi, vaikka se seulottiin siihen tarkoitukseen. Työnjohtajalle oli Koutonen puhunut, että järven päässä on oikein hyvää valkoista hiekkaa ja siellä voisi käydä meiltä kolmesti päivässä, että jos käännyttäisiin sieltä vetämään kotiin. Luulen, että sinä tiedät tämän kankaan, vaan minä en ainakaan. Sieltä kuuluttiin paljon vedettävän, vaan en tiedä kenen se on ja pitäisikö siitä maksaa, jos ruvetaan siitä vetämään. Menen kotiin heinämiesten kyydissä, vaikka on niin pakkanen. Vaikka kyllä sitä tarkenee. Kirjoitan kotiin tultua täältä Oulusta enempi.”