Rakkaimpani! ”Waikka toivoinkin saapani kirjeen sinulta, niin kirjoitan muutaman sanan, kun viimeinen kirjeesi oli niin pahan enteinen, että pelkään niiden tunteiden masentavan mieltäsi varsinkin, jos haavasi antaa kipuja. Ja sitten se Kalervo raukka. On omituista, kun meidän lapset ovat nuorena niin vankkoja ja reippaita ja sitten toisella kymmenellä ilmenee heikkoutta. Koeta vahvalla ruokinnalla tukea niitä. Ja ruokahan onkin niillä vahvaa ja terveellistä, mutta jotakin kaivannee niitten kehitys. Anna niille vedessä tai maidossa sokeria, sillä sekin on toisille vahvistavaa. Mutta ennen kaikkea ole oman ruokavaliosi kanssa tunnon tarkka. Se on ainoa keino että saamme sinut pitää sielunamme.Nukuin viime yönä oikein kunnolla. Pää on ollut raskaana valvomisesta ja huolista, nyt se tuntuu olevan pitkästä yöunesta ja pyryilmasta painuksissa. Kirjoita pian reippaita kirjeitä, mutta älä salaa totuutta huoliisi nähden. Haluan niissä elää mukana, vaikka voimattomanakin. Woinhan jotakin sanoa. Tuntuu toisinaan niin pahalta, kun puolisona en voi huoliasi jakaa. En kiellä, ettei ole kuormaa minullakin, mutta se syrjästä tullut taakka, joka vain lisää sinun kannantaasi minun ollessa koditon maalitaulu ihmisten arvosteltavaksi. Sunnuntaina, kun on hetken aikaa, nämä tunteet aina ahdistavat teitä muistellessa. Tuntuu niin hyvältä, kun tiedän sinun lukevan kotona kirjettäni, jonka perjantaina lähetin. Lapsilta en ole saanut kirjettä. Heillä on koti lähempänä sydäntä kuin isä. Tämä onkin luonnollista. Sinulta ovat saaneet elämän, hoidon ja kasvatuksen. Kunpa heissä säilyisi aina kodin kaipuu ja rakkaus siihen. Suokoon Jumala teille terveyttä ja voimaa. Syd. tervehdyksin Kyöstisi”